Kasvien aistit – onko niitä?

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi,

miten kasvit aistivat valoa?

Oletko sinä jo pistänyt chilin tai tomaatin siemeniä itämään? Tai ehkä olet jo kokeneempi esikasvattaja ja ikkunallasi itää lobelioita tai petunioita?

Oletkos koskaan tullut ajatelleeksi, miksi toiset siemenet itävät vain valossa, toiset taas vain ehdottoman pimeässä?

Ja kun ne siemenet sitten itävät, pienet taimet kääntyvät ikkunalla aina sinne valoon päin. Ruukkuja pitää koko ajan käännellä, että taimet kasvaisivat suorina. Joillakin kasveilla tämä kääntyminen on niin nopeaa, että sen voi melkein nähdä.

Sama ilmiö näkyy ulkona

Auringonkukkapellolla kaikki kukat kääntävät naamansa aina kohti aurinkoa. Puiden varjossa kasvava perenna tai pensas kasvaa ihan epäsymmetriseksi valoa kohti kurottaessaan.

Valo vaikuttaa myös siihen, milloin kasvi kukkii tai milloin lehtipuu käy syksyllä talviunille tai herää kasvuun keväällä.

Osa kasveista, kuten vaikka joulutähti, on ns. lyhyenpäivän kasveja*, jotka suostuvat kukkimaan vasta, kun yö (eli pimeä) on vähintään 14 tuntia. Osa taas, kuten vaikkapa apila tai pinaatti, ovat pitkänpäivän kasveja, jotka eivät kuki, jos valoisa aika on liian lyhyt.

Ja sen pimeän pitää todella olla säkkipimeää. Pienikin valon pilkahdus kasvin lehdille jostain raosta estää kukintaan virittymisen. Ihan kuin kasvi valon lehdille osuttua ajattelisi ”nonni, arvasinhan minä! Se pimeä olikin vain huijausta!”.

Kasvien aisteista on viime aikoina saatu paljon uutta tietoa. Ne eivät todellakaan ole mitään esineitä tai koneita, vaan ne aistivat ja viestivät lähes yhtä monipuolisesti kuin eläimetkin.

Valon aistiminen on yksi kasvin tärkeimmistä aisteista, valohan on niille ruokaa. Kaikki peruskoulun käyneethän tuntee toki  fotosynteesin*  😉 ?

Miten kasvi sitten aistii valoa?

Kasvin silminä toimii valoherkät pigmentit, fytokromit*. Niitä on kahdenlaisia, toiset reagoivat lyhytaaltoiseen valoon, toiset taas pitkäaaltoiseen. Näiden kahden tyypin vuorovaikutuksesta kasvi sitten tietää, onko päivä pitenemässä vai lyhenemässä, kuinka paljon sitä valoa päivän mittaan kertyy ja jopa sen, mikä on sen lähde.

Näillä fytokromisilmillään kasvit aistivat valon määrän ja suunnan, mutta ne tekevät myös tulkintoja kasvupaikastaan. Ne oikeasti tietävät, kasvavatko varjossa vai suorassa auringonvalossa. Ja jopa senkin, onko varjo muiden kasvien tuottamaa vai jonkin esineen aiheuttamaa.

Näitä fytokromeja on myös siemenissä. Ja siksi se lobelian siemen ei idä mullan alla pimeässä, vaan vaatii valon kosketusta. Ja samasta syystä kylvösyvyyskin on tärkeä juttu; kasvi aistii valon määrän ja tietää sen perusteella, kuinka syvällä mullan alla se on.

Liian syvällä ei kannata itää, koska siemenen ravinto ei riittäisi kasvuun maan pinnalle.

Eikä se liika valokaan ennusta hyvää. Silloin maassa ei ehkä riitä multaa juurten kasvattamiseen tai kosteutta itämiseen.

Miten kasvi kääntyy valoon?

Kasvin kääntymistä kohti valoa kutsutaan fototrooppiseksi reaktioksi* tai fototropismiksi. Se perustuu kasvin soluissa oleviin flavoproteiineihin* ja kasvuhormooni auksiniin*.

Flavoproteiinit ovat herkkiä päivänvalon siniselle aallonpituudelle. Kun ne altistuvat tälle valolle, auksiini siirtyy verson vastakkaiselle puolelle ja voimistaa siellä kasvua.

Voiko kasvia auttaa keinovalolla?

Toki voi. Ongelma kotioloissa vaan usein on vaadittava valoteho.

Kasville tärkeää on, että ravinteet, valon määrä ja lämpötila ovat oikeassa suhteessa toisiinsa. Ravinteiden määrää on helppo säädellä mullan laadulla ja lannoittamisella.

Mutta asuinhuoneet ovat meillä niin lämpimiä, että kasvi vaatisi ihan hirmuisesti sitten myös valoa. Jos se käytetty lamppu tuottaa vielä lisää lämpöä, ollaan ongelmissa.

Tämän takia niistä petunioista tai tomaateista ei tahdo millään tulla ikkunakasvatuksella yhtä hyviä ja tanakoita taimia kuin mitä ammattilaisten kasvihuoneissa. Niissä voidaan säätää lämpötila ja valo oikeaan suhteeseen keskenään.

Mutta kyllä siinä ikkunakasvatuksessakin ihan hyviä taimia syntyy  🙂 .

 

Taimet akvaariossa
Taimien teho-osasto

Juuri itäneet, vastasyntyneet, taimet ovat minulla ensin tehohoidossa vanhassa akvaariossa, jossa on kaksi loisteputkivaloa (toinen kasvilamppu, toinen tavallinen).

Akvaario on lattialla, jossa on viileämpää kuin pöydällä. Etuna on myös ilman kosteuden nousu lasikaapissa (suihkuttelen taimia päivittäin).

Koulimisen jälkeen kasvatan taimia ikkunalla niin, että niiden päällä, n. 30 cm päässä, on ihan tavallinen loisteputkivalo.

Ei tämä loisteputki yksinään mihinkään riittäisi, mutta ikkunasta tulevan päivänvalon kanssa jotenkuten. Ja sen verran se taimia hämää, että ne kasvavat suoraan, vaikka ikkunasta tulviva valo onkin paljon tehokkaampaa.

Mutta kyllähän sen jokainen taimia sisätiloissa kasvattanut tietää, että kun lopulta voi viedä taimet ulos, ne aivan piristyvät silmissä.

Oikeaa päivänvaloa ei mikään voita!

Valon aistiminen ei toki ole kasvien ainut aisti. Ne myös haistavat, maistavat, tuntevat, tunnistavat ja kuulevat. Mutta palataan näihin sitten tuonnempana.

Artikkelissa käytetyt tieteelliset termit:

  • lyhyenpäivän kasvi: vaatii kukkiakseen vuorokauteen lyhyen valoisan jakson ja pitkän pimeän (vrt. pitkänpäivänkasvi vaatii juuri päinvastoin ja päiväneutraalille sillä ei ole väliä)
  • fotosynteesi: auringon valon avulla tapahtuvaa yhteyttämistä, joka tuottaa kasville energiaa eli sokeria (ken kaipaa tarkempaa määritelmää etsinee sen netin ihmeellisestä maailmasta…)
  • fytokromi: kasvin viherhiukkasissa esiintyvä sinivihreä väriaineproteiini
  • fototrooppinen reaktio: liikkuminen tai kääntyminen valoa kohti
  • flavoproteiini: kasvin soluissa oleva proteiini
  • auksiini: kasvihormooni

 

 

Kommentoi helposti Facebook profiililla!

2 kommenttia artikkeliin ”Kasvien aistit – onko niitä?”

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: