Puutarhurin ammatti on yksi niistä harvoista, joita kadehditaan ihan avoimesti. Kun juoksee päivän hiki hatussa pellon päästä toiseen 26 asteen helteessä, hiostavissa kumisaappaissa ja naama mullassa, tekee usein mieli sanoa ”voi, tietäisitpä!”…

Kun vielä ottaa huomioon, että puutarhurin palkka ei juuri koskaan päätä huimaa ja työ on usein fyysisesti hyvinkin raskasta, kadehtimiseen ei paljoa järkisyitä itse keksi.

Mutta päätä sinä! Kerron sinulle nyt, millainen on minun normikesäpäiväni…

---

Puutarhurin normipäivä

Puutarhurin normipäivää ei oikeasti ole olemassakaan. Ei ainakaan yrittäjällä. Niin paljon tilanteet muuttuu ja vaihtelee.

Mutta yritän nyt kuvailla teille jotain sellaista keskivertoa omaa päivääni kesällä.

Puutarhurin Aamu

Herään normaalisti siinä seitsemän-kahdeksan maissa. Aamutoimet hoidan nopeasti (jos ei ole teinejä kouluun tai töihin heräteltävänä), puolessa tunnissa olen jo töissä.

Ensimmäinen työ on aina tarkistaa sähköposti. Se on nimittäin pomoni! Se määrää, miten työt käynnistyy. Minulla on kyllä työlista jo herätessäni kirkkaana mielessä, mutta yksi sähköpostiviesti voi muuttaa koko päivän ohjelman.

Asiakkaalta tullut tilaus, tarjouspyyntö, reklamaatiosta nyt puhumattakaan, menee aina kaiken muun edelle. Ihan sama, vaikka suunnitelmissa olisi ollut aloittaa päivä taimien lannoitekastelulla tai näytetarhan kitkemisellä, asiakkaan asia menee aina edelle.

Jos sähköpostissa ei ole mitään uutta, päivä jatkuu pihalla.

Kymmenestä iltakuuteen pitää päivystää Taimipihaa, eli kotoa ei poistuta, ei edes lähimetsään tai rantaan. Jos on jotain etäisempää hommaa, se pitää siis saada hoidettua ennen kymmentä aamulla.

Taimipihan päivystyksen ohessa tehdään sitten niitä ”oikeita puutarhatöitä”: kitketään, kastellaan, ruukutetaan uusia taimia…

Mikä työ nyt sattuu jonossa seuraavana olemaan.

---

 Puutarhurin Lounastauko

Pyrin pitämään oikean lounastauon puolen päivän kieppeillä. Muuten ei nimittäin millään jaksa. Tauko ei tosin ole tauko töistä, Taimipihaa päivystetään samalla ja tarvittaessa kipitetään palveluhommiin kesken aterian.

Ja tokihan aika käytetään muutenkin hyödyksi. Luen lounastauoilla mm. puutarhalehtiä, jotta pysyn ajan tasalla siitä, mikä pihalla juuri nyt kiinnostaa.

Hyvin usein kuulen: ”Oli juuri siinä xxx-puutarhalehdessä kuva, mikäköhän kasvi se oli, sellaisen haluan”. Olen oppinut jo aika hyvin arvaamaan, mikäköhän kuva se oli, joka noin mieleen jäi.

Ja tietysti tässäkin välissä tarkistetaan sähköposti, joka saattaa taas muuttaa seuraavan askeleen suunnan…

---

Puutarhurin Iltapäivä

Lounaan jälkeen saatan vielä jatkaa aamupäivän töitä, mutta useimmiten tässä vaiheessa siirrytään pakkaushommiin.

Verkkokaupan kautta tilatut taimet kerätään ja pakataan aina iltapäivän ja illan aikana ja viedään Matkahuoltoon aikaisin seuraavana aamuna. Usein ne vie isäntä töihin mennessään, jo ennen aamukuutta.

Pakkaustöitä on aina sunnuntaista keskiviikko-iltaan. Loppuviikosta taimia ei enää matkaan laiteta.

Käydäänpä vähän tarkemmin läpi, mitä pakkaustöissä oikeastaan tehdään:

Työjärjestys taimilähetyksissä:

1. Tarkistetaan, että lasku on maksettu tai bussiennakkotilauksen toimituspäivä on vahvistettu. Eläviä taimia ei voi lähettää summa mutikassa matkaan ja toivoa, että kaipa se asiakas muistaa ne tilanneensa. Ei. Kahden viikon päästä palautuva lunastamaton lähetys sisältää kompostin täytettä, ei enää mitään myytävää.
2. Taimet kerätään tilauskohtaisesti ”pakkaamoon”, joka meillä on tällä hetkellä Taimipihan katos.
3. Kaikki taimet tarkistetaan huolellisesti: niissä ei saa olla mitään ötököitä tai jälkiä niistä, eikä rikkakasveja ja niiden on oltava hyvässä nestejännityksessä. Kitketään, leikellään ja kastellaan tarvittaessa.
4. Etsitään sopivan kokoinen laatikko. Käytämme kierrätyslaatikoita aina, kun vain mahdollista. Pakkausmateriaaleina on myös mm. munakennoja, sanomalehtipaperia ym. ekologista. Muovia emme laatikkoon laita kuin äärimmäisessä pakossa.
5. Taimet pakataan laatikkoon huolellisesti käsin. Niiden on kestettävä keikuttelua, kääntelyä, pientä heittelyäkin matkan varrella. Isoilla taimilla laatikko jää avonaiseksi, pienemmillä se saa kylkiinsä ”Tämä puoli ylöspäin” tarrat. Ihan ylösalaisin kääntöä eivät taimiruukut sentään kestä.
6. Paketit punnitaan tilaus kerrallaan ja käydään sisällä tulostamassa kuitit, lähetyslistat ja osoitetarrat laatikon kylkeen.
7. Laatikot pakataan autoon. Pakettiautoa ei vielä ole, mutta onneksi farmarivolvoon mahtuu isompiakin lähetyseriä. Joskus on kyllä kuski melkein hävinnyt metsään, kun olemme ahtaneet autoon esim. 30 reilun metrin mittaista kuusen taimea. Se metsä on siis siellä autossa…
8. Paketit kiikutetaan aamulla Joensuun Matkahuoltoon, josta ne lähtevät matkaan bussiaikataulujen mukaan.
9. Asiakkaalle laitetaan viesti, jossa on paketin seurantatunnus.
10. Paketin matkaa seurataan, kunnes se on turvallisesti asiakkaan lunastama.

Kännykän piippaus sähköpostista voi tietysti taas muuttaa työlistaa…

---

Puutarhurin Ilta

Joskus näissä pakkaustöistä selviää tunnissa tai parissa ja pääsee vielä takaisin muihin töihin. Toisinaan niitä tehdään vielä iltakahdeksaltakin, hyttysiä huitoen.

Iltatöihin liittyy useimmiten myös kastelu. Se jätetään etenkin hellepäivinä mieluiten iltaan, jolloin vesi ei samantien haihdu auringon porotuksessa.

Kastelu tehdään käsin letkuilla. Vesi nostetaan järvestä ensin polttomoottoripumpulla kuution säiliöihin, joissa se saa lämmetä sopivaksi. Kastelu vie kahdelta ihmiseltä noin puolitoista tuntia joka päivä, yhdeltä kolme.

Ja toisinaan hellekausina sitten kastellaan myös näytetarhat, jolloin kyseessä onkin lähes koko päivän homma. Vettä kuluu vähintään kuutiollinen, usein puolitoista ja jos näytetarhatkin kastellaan helposti kolmekin.

Tietysti tällaisella harrastajahöppänällä on sitten lisäksi vielä se oma kasvimaa, yrttitarha ja kasvihuoneen tomaatit ja paprikat, jotka kastellaan sitten sillä ”omalla ajalla”.

Minä muuten tykkään kastelusta!

Se on tosi rentouttavaa puuhaa, jossa saa tuumailla omiaan (eli suunnitella tulevia töitään) kaikessa rauhassa. Loppukesästä ilona on myös pikkusammakot, joita on hauska seurailla. Ne viettävät päivät ruukkujen varjossa ja nautiskelevat säännöllisestä suihkutuksesta.

Kesällä työpäivä loppuu, eli päästään pihalta sisälle, normisti siinä kahdeksan, yhdeksän maissa. Ja tämä toistuu sitten seitsemänä päivänä viikossa, tosin Taimipiha ei ole viikonloppuisin auki (muuta kuin tilauksesta).

Sellainen on tämän puutarhurin tyyppityöpäivä;

vaihteleva, yllättävä JA PITKÄ!

Mukavakin, kun kaikki sujuu hyvin ja aurinko paistelee. Ainahan se ei paista, mutta säiden vaikutuksista kerron sitten toisella kertaa…