Näin suunnittelet luonnon mallin mukaisen istutuksen

Haluatko, että pihasi on helppohoitoinen, kestävä ja monimuotoinen? Toivoisitko, että siellä viihtyisivät erilaiset hyönteiset, linnut, siilit ja muut pihan hyötyotukset? Olisiko sinusta hienoa, jos pihasi istutukset olisivat yhtä kauniita kuivana, kuumana kesänä kuin kylmänä ja märkänäkin?

Kuulostaako itse itsestään huolta pitävä istutus sinusta liian hyvältä ollakseen totta? No, ei se ole! Juuri näihin toiveisiin vastaa nimittäin luonnon mallin mukainen eli dynaaminen istutus.

Mitään rakettitiedettä luonnon matkiminen istutuksen suunnittelussa ja rakentamisessa ei ole. Oikeilla kasveilla ja hoitotavoilla sellainen on saattanut pihallesi syntyä jopa ihan itsestään. Mutta jos haluat tehdä luonnon mallin mukaisen istutuksen ihan tarkoituksella ja onnistua siinä varmemmin, muutamia asioita on syytä ottaa huomioon sekä suunnittelussa että kasvien valinnassa ja istutuksen rakentamisessa.

Tämän talven aikana käyn täällä blogissa läpi dynaamisen, eli luonnon mallin mukaisen istutuksen suunnittelua, kasvivalintoja sekä rakentamista useammassa artikkelissa. Aloitetaan suunnittelusta.

Luonnon polku
Photo by Leah Tardivel on Unsplash

Mikä on dynaaminen istutus?

Itse puhun mieluummin luonnon mallin mukaisesta istutuksesta kuin dynaamisesta. Lähdin aikoinaan muuttamaan oman puutarhani istutuksia nimenomaan luonnon mallin mukaisiksi, tietämättä tällaisesta dynaamisesta kasvillisuusajattelusta yhtään mitään! Myöhemmin tietoa aiheesta etsiessäni törmäsin tähän termiin, joka sattuikin sitten olemaan justiinsa samaa asiaa kuin oma oivallukseni.

Luonnon mallin mukaisen istutuksen perusero perinteiseen on kuitenkin nimenomaan sen dynaamisuus, eli muuttuvuus. Perinteinen istutus on, tai ainakin sen toivotaan olevan staattinen, eli paikallaan pysyvä ja muuttumaton. 

Kuva Dynaaminen kasvillisuus kirjasta
Kuva Aino Karilaksen kirjasta Dynaaminen kasvillisuus, Viherympäristöliitto.

Dynaamisen istutuksen periaatteet:

  • mallia otetaan luonnon muovaamista kasviyhdyskunnista
  • kerroksellisuus sekä maan päällä että alla
  • sekaistutus, eli ei tarkkoja rajoja eri kasvilajeilla ja samaa kasvia kasvaa useissa kohdin
  • monilajisuus
  • ei vaadi paljoa hoitoa, tulee toimeen itsenäisesti
  • muuttuu ja muovautuu jatkuvasti mm. erilaisten säiden mukaan

 

Viereinen kuva on Aino Karilaksen Dynaaminen kasvillisuus -kirjasta ja kuvastaa hyvin eroja perinteiseen istutukseen. Luonnon mallin mukaisesti dynaamisessa istutuksessa maa on kokonaan kasvillisuuden peitossa ja myös maan alla tila on tehokkaassa käytössä.

Dynaaminen, tai luonnon mallin mukainen, istutus ei kuitenkaan ole täysin villi ja hallitsematon. Vaikka se on jatkuvasti muuttuva, on tämä muutoskin suunniteltua ja harkittua, ei hallitsematonta.

 

Luonnon mallin mukaisen istutuksen edut

 

Helppohoitoisuus

on varmasti se ensimmäinen, käytännössä pihanhoitoon eniten vaikuttava ero.

Perinteisen istutuksen ylläpitotöistä suurin osa on kasvillisuuden muutosta vastaan taistelua. Pyrimme

  • pitämään osan maasta täysin kasvittomana,
  • istutetut kasvit niissä lokeroissa, joihin olemme ne määränneet ja
  • jakamalla, leikkaamalla ja uudelleen istutuksilla pyrimme pitämään kasvit sen kokoisina kuin olemme suunnitelmassa määrittäneet.

Luonnon mallin mukaisessa istutuksessa muutos ei ole kiellettyä, vaan suorastaan toivottua. Se otetaan huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Istutus elää dynaamisesti ja näyttää erilaiselta eri vuodenaikoina ja vuosina. Sieltä saattaa hävitä kasveja ja toiset ottavat niiden paikan, sinne saattaa myös ilmaantua uusia kasveja luonnosta. Se elää ja muuttuu jatkuvasti.

Koska luonnon mallin mukaisessa istutuksessa maa on kokonaan kasvipeitteinen ja kasvit saavat levittäytyä vapaasti, kitkennän tarve on huomattavasti pienempi kuin perinteisessä lokeroistutuksessa. Kasvipeitteisyys vähentää myös kastelun tarvetta estämällä haihduttamista.

Monimuotoisuus puolestaan lisää istutuksen kestävyyttä poikkeuksellisten säiden, tuholaisten ja tautien suhteen. Vaikka jonakin vuonna joku kasvi voisi huonommin, joku toinen kukoistaa ja näin istutus näyttää edelleen hyvältä. Monimuotoisesta sekaistutuksesta tuholaisten on myös vaikeampi löytää lempikasvinsa.

Luonnon mallin mukainen istutus myös hoidetaan luonnon mallin mukaan, eli sen eloon puututaan mahdollisimman vähän. Tällöin ravinteet kiertävät luonnollisesti, maan elinvoima säilyy ja lannoittamisen yms. hoidon tarve on pieni. Sen sijaan, että tehtäisiin rutiininomaisesti tiettyjä hoitotoimenpiteitä tiettyyn aikaan, luonnon mallin mukaisen istutuksen toimintaan puututaan vain jostain perustellusta syystä.

 

Ekologisuus ja terveellisyys

on toinen tärkeä dynaamisen istutuksen etu.

Ekologisia etuja on sekä istutuksesta suoraan että välillisesti mm. sen vähemmän hoitotarpeen takia.

Luonnon mallin mukaisessa istutuksessa ei ole tarvetta torjunta-aineille, keinolannoitteille, säännöllisille leikkauksille, haravoinneille, kasvijätteen kuljetuksille jne. Onnistunut istutus hoitaa itse itsensä ja näin säästää luonnonvaroja ja aiheuttaa vähemmän päästöjä.

Monilajinen istutus myös lisää lähiympäristömme monimuotoisuutta ja sitä kautta sillä on merkittäviä hyvinvointivaikutuksia ihmisille sekä henkisellä että fyysisellä tasolla. Se ylläpitää terveyttä edistävää, rikasta mikrobikantaa, joka parantaa vastustuskykyämme.

 

Taloudellisuus

on kolmas etu luonnosta mallin ottamisessa.

Alkuvaiheessa kyllä saatetaan tarvita tavallista enemmän taimia istutukseen, mutta toisaalta maanmuokkauksessa ja -parantamisessa usein säästetään. Luonnon mallin mukaisessa istutuksessa voidaan käyttää usein myös luonnonkasveja, jopa paikalla jo valmiiksi olevia luonnonkasveja, mikä säästää perustamiskustannuksia merkittävästi.

Taloudellinen säästö tulee esille etenkin pitkällä aikavälillä ja on suoraa seurausta kestävyydestä ja vähäisemmästä hoidon tarpeesta. Luonnon mallin mukainen istutus jopa uudistaa itse itsensä!

Luonnon mallin mukainen istutus kuivassa paikassa
Ajuruohot ovat erinomaisia kuivan ja aurinkoisen paikan maanpeitekasveja luonnon mallin mukaiseen istutukseen.

Näin suunnittelet istutuksen luonnon mallin mukaan

Suurin ero perinteisen istutuksen suunnitteluun tulee siinä, että luonnon mallin mukaista istutusta lähdetään suunnittelemaan kasviryhmittäin. Lähtökohtana on aina istutuksen kokonaisuus sekä ulkonäöllisesti että myös toiminnallisesti. Yksittäisten kasvien valinta tulee sitten myöhemmässä vaiheessa.

Toinen iso ero on kasvilajien määrässä. Luonnon mallin mukaisessa istutuksessa on aina paljon eri kasvilajeja, sekaisin toistensa lomaan istutettuna. 

Luonnon mallin mukaiselle istutukselle ei ole mitään yhtä oikeaa muotoa. Jos ajatellaan kahta istutustyylin ääripäätä: tarkkaa muotopuutarhaa ja täysin vapaasti syntynyttä niittyä, luonnon mallin mukainen istutus asettuu johonkin kohtaan näiden väliin. Siinä voi hyvin olla myös pysyviä elementtejä, esim. polkuja, rakenteita, leikattuja pensaita tms. Tällaiset elementit usein korostavat hienosti muun kasvillisuuden vaihtelevuutta ja vapautta.

Mitään orjallisia sääntöjä ei siis ole, vaan tärkeintä on kokonaisuus ja istutuksen toimivuus luonnollisella tavalla. Mallia voi katsoa suoraan luonnosta, sieltä löytyy hyvin monenlaisia ”istutusalueita” kasvupaikan olosuhteista riippuen.

Luonnon mallin mukainen istutus tehdään aina oikea kasvi oikeaan paikkaan periaatteella. Kasvuolojen kartoitus on siis ihan ensimmäinen toimi ja koko suunnitelma perustuu niihin.

Perussääntö on, että sellaisia maanparannustoimia, jotka vaatisivat jatkuvaa ylläpitoa, ei luonnon mallin mukaisessa istutuksessa tehdä ollenkaan. Maata voidaan toki silti parantaa esim. lannoittamalla, muokkaamalla tai kalkitsemalla. Mutta olemassa oleva kasvualusta pyritään aina säilyttämään ja parannustoimet pidetään mahdollisimman pieninä. Lähtökohtana on, että kun istutus on ”valmis” se hoitaa itse itsensä.

Lue lisää kasvupaikan analysoinnista täältä.

Kun kasvuolot on kartoitettu, aletaan pohtia kasvillisuutta. Todennäköisesti sinulla on mielessä jo liuta kasveja, jotka istutukseen haluaisit? Ehkä jopa kasvit jo valmiina?

 

Ryhmittele istutukseen toivomasi kasvit ensin neljään kategoriaan:

 

1. Rakennekerros

Tähän kategoriaan kuuluu korkeat kasvit, esim. puut, pensaat, isot perennat. Nämä muodostavat istutuksen rakenteen ja antavat sille ryhtiä ja luonnetta.

Näitä kasveja tulisi olla määrällisesti 10-25% kaikista taimista.

 

2. Sesonkikerros

Tähän kategoriaan kuuluvat keskikorkeat, kukkivat tai muuten näyttävät perennat ja pensaat, jotka antavat istutukselle sen kasvukauden aikana muuttuvan ilmeen. Tässä kategoriassa on siis syytä olla eri aikaan kukkivia kasveja, jotta istutuksessa olisi jotain katseenvangitsijaa koko ajan.

Näitä kasveja tulisi olla määrällisesti 25-40% kaikista taimista.

 

3. Maanpeittokerros

Tähän kategoriaan kuuluu matalat maanpeittoperennat, -varvut ja matalat heinät. Näiden kasvien tehtävänä on tukea muiden kasvien kasvua ja ehkäistä rikkakasvittumista. Niiden pitäisi lähteä kasvuun varhain keväällä ja toisaalta kestää hyvin isompien kasvien varjostus loppukesällä.

Näitä kasveja tulisi olla 50% kaikista taimista.

 

4. Täyttökerros

Edellä olevien lisäksi voidaan käyttää täydentäviä kasveja tarpeen mukaan. Nämä voivat olla esim. kesäkukkia, kylvökukkia tai muita nopeakasvuisia kasveja, joita voidaan käyttää istutusta täydentämään. Tarvetta voi olla esimerkiksi alussa, kun taimet ovat vielä pieniä. Tai tilanteessa, jossa jokin istutuksen kasveista on syystä tai toisesta hävinnyt ja istutukseen on jäänyt tilapäinen aukko.

 

Kun olet jakanut kasvit ryhmiin, suunnittele niille paikat istutuksessa.

Aloita rakennekerroksen kasveilla. Ne muodostavat istutuksen rungon ja rytmin. Muista ottaa huomioon myös istutuksen katselusuunta tässä vaiheessa. Jos istutusta katsellaan vain yhdeltä sivulta, isoimmat kasvit kannattaa keskittää enemmän takaosaan.

Seuraavaksi hajauta sesonkikerroksen kasvit istutukseen niin, että kukintaa ja näyttävyyttä on läpi kasvukauden eri puolilla istutusta. Ota huomioon myös syksy ja talvi, etenkin lumettomalla seudulla.  Mieti huolellisesti kasvien kukinta-aikaa ja ota huomioon myös kauniit rungon muodot, ruskaväritys ja muut kasvin ulkonäköseikat.

Lopuksi lisää suunnitelmaan maanpeitekerroksen kasvit sekaistutuksena. Koko istutuksen tulisi olla kasvipeitteinen 2-3 vuoden päästä rakentamisesta, joten maanpeitekasveja saa olla tiheässä. Luonnon mallin mukaisessa istutuksessa ei jätetä paljaita länttejä puiden tai pensaiden tyvelle, eikä käytetä katteita.

Täytekasveiksi sopivat erinomaisesti heinäkasvit ja niittymäisellä alueella niiden osuus voi olla jopa 70% ruohovartisista kasveista. Ruohovartisten kasvien taimiväli saa olla n. 25 cm ja taimia istutetaan kaikkiaan n. 10 kpl/m2. Jos käytät täytekasveina tai sesonkikerroksessa kylvökukkia, kylvötiheys saa olla n. 100 tainta/m2.

Kissa ja kissankellot
Luonnon mallin mukainen istutus on koko ajan muuttuva, itse itsensä hoitava kasviyhdyskunta.

 

Luonnon mallin mukaisen istutuksen suunnitteluvaiheet:

  1. Tutki kasvupaikan olosuhteet huolellisesti. Ota huomioon maaperän ominaisuudet, valo-olot, tuuli, ympäristö jne.
  2. Ryhmittele mieleisesi kasvit neljään kategoriaan. Eniten eri kasvilajeja olisi hyvä olla maanpeitekerrokseen, mutta mitä enemmän eri kasvilajeja, sitä parempi istutuksen toimivuuden kannalta.
  3. Sommittele kasvit istutukseen ryhmittäin sekaistutuksena, jossa otat huomioon myös kasvien elinkierron (milloin lähtevät keväällä kasvuun, milloin kukkivat, miten leviävät, ovatko hyviä vai huonoja kilpailijoita, pitkäikäisyys jne.)

 

Kasvien valintaa luonnon mallin mukaiseen istutukseen käsittelen tarkemmin seuraavassa postauksessa. Siinä pohdimme mm. mitä kasveista pitää tietää ja ottaa huomioon, millaisia kasveja ei kannata luonnon mallin mukaiseen istutukseen laittaa ja miten kasvit jaotellaan eri kategorioihin.

 

Lisää tietoa luonnonmukaisesta pihanhoidosta saat kätevästi tästä Auringontähden Luonnonystävän tietopaketista:

Luonnonystävän tietopaketti -lue lisää

 

Luonnon mallin mukaisen istutuksen kasvivalinnoista löydät lisää tietoa tästä.

Kommentoi helposti Facebook profiililla!

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: