Tämä vuosi (2021) on Tutkitun Tiedon Teemavuosi.

Tunnustaudun tiedeuskovaiseksi ja tämä teema innostikin minut kirjoittamaan eräästä puutarhanhoitoon liittyvästä uskomusasiasta, joka aika usein nousee erityisesti luonnonmukaisesta puutarhanhoidosta puhuttaessa esille: kuun kierron mukaan puutarhatöiden ajoittaminen.

Yllättävän moni ajattelee, että luonnonmukaisuudessa, biodynaamisessa viljelyssä tai permakulttuurissa pitäisi seurata kuukalenteria kaikissa pihapuuhissa. Että ”luonnon tahti” olisi sama kuin ”kuun tahti”.

Minä en tätä allekirjoita, eikä meillä kuun kierron mukaan puutarhatöitä järjestelläkään. Jos haluat tietää miten olen tähän ajatukseen päätynyt, kannattaa jatkaa lukemista.

Onko luonto mystinen?

Ihminen on loputtoman utelias eläin, jonka kehityksen tärkein ajatus on aina ollut MIKSI. Kautta aikojen olemme koittaneet ymmärtää, miten luonto, ja me itse sen osana, toimii. Miksi siemen itää, miksi kasvi kasvaa, miksi pilvet kulkee, miksi eläin kuolee? Kun ympäristön havainnointi omilla aisteillamme ei ole tuonut näihin pohdintoihin vastauksia, katse on kohdistettu taivaalle. Vastauksia on etsitty kuun, auringon ja paljain silmin havaittavien tähtien liikkeistä yksinkertaisesti siksi, että ne ovat helpoimmin seurattavia ja säännöllisesti toistuvia luonnonrytmejä.

Minulle se tärkein esikuva puutarhan ja kasvien hoitoon on aina ollut luonto itse. Seuraan tarkasti miten luonto rakentaa ”istutuksia”, miten se pitää yllä monimuotoisuutta, miten se pitää kurissa tuholaiset ja taudit. Yritän rakentaa puutarhaa ja hoitaa kasveja mahdollisimman luonnon mallin mukaisesti.

Suurin osa luonnonilmiöistä on sellaisia, ettei niiden syitä pysty ihmisen aisteilla päättelemään. Emme näe silmillämme maan mikrobeja, saati että pystyisimme ymmärtämään niiden toiminnan syy-seuraussuhteita. Emme kuule kasvien ”puhetta”, saati että ymmärtäisimme, mitä tietoa ne toisilleen välittävät. Pitää siis turvautua tieteelliseen tutkimukseen, jotta ymmärtäisi miten luonto toimii ja osaisi sitä omissa toimissaan matkia!

Tieteellisissä tutkimuksissa on jo selvinnyt mm. se, miten kasvit kommunikoivat keskenään, miten ne aistivat valoa ja pystyvät kääntymään sitä kohti ja miten siemen tietää, milloin on oikea aikaa itää. Ja uutta tutkittua tietoa saadaan jatkuvasti. Kuuluisa ”vanha kansa” menisi ihan pyörälle päästään kaikesta siitä tiedosta, mitä nykytutkimus on meille jo paljastanut!

(Lue tästä on Tiede-lehden mielenkiintoinen artikkeli kasvien aisteista.)

Tunnustan olevani hyvin ”tiedeuskovainen”. Jos vastakkain on ihmisen oma kokemus ja tieteellinen tutkimus, luottoni on ehdottomasti tutkitussa tiedossa. Tosi asia on, että vajavaisten aistiemme ja rajallisen inhimillisen näkökulmamme takia teemme jatkuvasti aivan vääriä johtopäätöksiä luonnon ilmiöiden syistä ja seurauksista.

Kuun vaiheiden vaikutuksista kasvien kasvuun ei ole löytynyt mitään tieteellisesti päteviä todisteita, vaikka aihetta on tutkittu erittäin laajasti jo 1800-luvulta alkaen. Tämä on fakta. Vaikka monilla on varmasti ihan aitoja ja tosia omia kokemuksia siitä, että nousevan kuun aikaan kylvetyt tomaatin siemenet itävät paremmin tai laskevan kuun aikana kitkeminen on tehokkaampaa, tällaista ei ole voitu tieteellisissä tutkimuksissa todistaa. Todennäköisesti syy onnistumiseen on siis ollutkin jossain ihan muualla. Asiassa, joka ei ehkä ollut käynyt mielessäsikään.

Me ihmiset olemme tietysti erilaisia. Toiselle se, että mummi onnistui tällä kikalla kasvattamaan vuosikymmenet maailman parhaat porkkanat riittää mainiosti todisteeksi menetelmän totuudesta ja tehosta. Toinen taas kyseenalaistaa tällaiset helpot päätelmät jo kättelyssä ja kyselee:

• oliko kaikki muut muuttujat stabiloitu,
• oliko vertaisryhmä tutkimuksessa mukana,
• oliko tutkimus tarpeeksi laaja,
• onko tutkimustulosta onnistuttu toistamaan?

Käsite ”vanha kansakaan” ei ole mikään tarkka määritelmä. Puhutaanko nyt siitä oman mummun neuvomasta kitkentäkikasta, kuulopuheista sadan vuoden takaa vai jostain netistä luetusta ”vanhan kansan opista”? Ja kun se vanha kansakin neuvoi eri puolilla Suomea ihan eri tavalla, kuka oli oikeassa?

Minulla on hyllyssäni puutarhatietokirja 1920-luvulta. Senkin on kirjoittanut ”vanha kansa”, tosin eivät maallikot vaan puutarha-alan ammattilaiset ja tutkijat. Ovatko tämän kirjan tiedot jotenkin vähemmän oikeita kuin sen mökin mummun? Voiko ”vanhan kansan tutkijoihin” luottaa, vai aiheuttavatko he samanlaisia epäilyjä kuin nykytutkijat joillekin aiheuttavat?

Uskoahan saa jokainen vapaasti ihan mihin haluaa! Minulle on kuitenkin erittäin tärkeää, että samalla kun korostan luonnon tärkeyttä ja kehotan sitä matkimaan, ohjeeni perustuvat tieteeseen, eivät mutuun tai subjektiivisiin kokemuksiin. Tieteen historia kun on moneen kertaan osoittanut, että kaikki ei todellakaan ole sitä, mitä meidän aistihavaintomme ja päätelmämme väittävät.

 

Kuu vaikuttaa maahan

Kuun vaiheiden merkitys kasveille, luonnolle ja maapallon elämälle ylipäätään on suuri. Sitä ei kukaan kiellä ja siitä on monia tutkimuksiakin. Nämä tieteellisesti tutkitut ja todistetut vaikutukset perustuvat joko kuun vetovoimaan tai sen luomaan valoon.

Kuun vetovoima aiheuttaa valtamerien vuorovesi-ilmiön, jolla on paljon erilaisia vaikutuksia rantojen elämään. Onpa jotkut jopa esittäneet, että koko maapallon elämä on kenties syntynyt juuri vuorovesi-ilmiön aiheuttamissa lammikoissa.

Kuun valokin vaikuttaa maapallolla monella tavalla. Yksi ehkä hämmästyttävimmistä ilmiöistä nähdään Australian rannikon Isolla valliriutalla:

Korallithan ovat siitä jänniä, että vaikka ovat eläimiä, ne eivät pysty liikkumaan. Siksi poikakorallit eivät pääse tyttökorallien luokse parittelemaan, vaan lisääntyminen pitää hoitaa jotenkin toisin. Täysikuu laukaisee ilmiön, jossa korallieläimet laskevat sukusolunsa kaikki yhtä aikaa muutaman yön aikana. Merivesi puuroutuu sukusoluryppäistä ja tässä puurossa siittiöt ja munasolut löytävät helposti toisensa. Hedelmöittyneinä ne painuvat pohjaan ja alkavat kasvaa.

Mystinen juttu? No ei ollenkaan. Tutkijat ovat selvittäneet, että nämä korallit tuottavat 2 valoon reagoivaa proteiinia, joista toinen on niin herkkä, että se tunnistaa auringonvalon lisäksi myös paljon heikomman kuunvalon vaihtelut. Tämän proteiinin avulla korallit pystyvät seuraamaan kuunkiertoa. Evoluutio on sitten hoitanut loput: ne ovat päässeet lisääntymään, jotka ovat noudattaneet kuun vaiheita.

Kuu siis vaikuttaa kyllä maan elämään paljonkin, mutta ei suinkaan kaikkiin samalla tavalla! Siksi mitään yleispäteviä kuun kiertoon liittyviä sääntöjä puutarhan tai kasvien hoidosta ei mitenkään voi antaa.

Miksi vanha kansa seurasi kuukalenteria?

Taivaankappaleiden ympärille on kautta aikain ja joka puolella maailmaa syntynyt erilaisia myyttejä, taruja ja uskomuksia. Niistä on ennustettu tulevaa ja selitetty menneitä. Niiden mukaan on myös aikataulutettu monenlaisia arkisia toimia.

Itse olen usein ajatellut, että entisaikaan, ennen nykykalentereita, kuukalenterissakin paino on ollut nimenomaan sanalla kalenteri. Kuun (ja auringon) liikkeet taivaalla ovat vain olleet tapa laskea ja jäsentää ajankulkua, ei siihen ole sen mystisempää tai syvempää tietoa liittynyt.

Moni työ on ajoitettu vuodenkiertoon myös ihan puhtaasti käytännöllisistä syistä. Esimerkiksi metsätöihin on ollut aikaa talvella, kun kesä on mennyt peltotöissä. Ihmiset on muinoin tykänneet säännöistä, kuten mekin, joten tavoista on luotu sääntöjä, joita on sitten siirretty sukupolvelta toiselle. On oikeastaan vähän hassuakin, että nykyihminen kuvittelee usein näihin ”vanhan kansan sääntöihin” liittyvän jotain meidän ulottumattomissa olevaa mystistä tietoa. Minäpä uskon, että ihan samanlaisia unohtelevia, töitään järjesteleviä ja mukavuudenhaluisia ihmisiä ne olivat entisaikana kuin olemme nykyäänkin!

Oletko muuten kuullut väitettä, että koivu on kuivimmillaan kevättalvella ja kannattaa siksi juuri silloin kaataa polttopuuksi? No, eipä pidä paikkansa. Oikeasti koivun runko on kuivimmillaan kesä-elokuussa ja kosteuspitoisuus on korkeimmillaan huhti-toukokuussa. Jos siis mahdollisimman kuivana haluaa koivun kaataa, se kannattaa tehdä kesällä.

Kuun vaiheiden seuraajien yleisin ”tieteellinen peruste” uskomuksilleen on, että kuu vaikuttaa kasvien nestevirtaukseen. He perustelevat tätä näkemystä sillä, että jos kuun vetovoima liikuttaa valtameriä, täytyyhän sen vaikuttaa myös enimmäkseen vedestä koostuviin eläimiin ja kasveihin.

Tämä peruste saattaa äkkiseltään kuulostaa loogiselta, mutta siinä unohtuu kokonaan valtamerten suunnaton mittakaava. Eihän kuu suinkaan heiluta koko merta, vaan muodostaa siihen vain pikkuruisen pullistuman. Se on merkittävä vain loivalla rannikolla, missä pieni ero merenpinnan korkeudessa liikuttaa vesirajaa suhteellisen pitkän matkan. Silti vuorovesivyöhyke on vain sadastuhannes- tai miljoonasosia valtamerten leveydestä.

Itämeren tilavuus on noin 21 000 kuutiokilometriä. Se on niin pieni vesimäärä, että vuoroveden korkeusvaihtelua ei voi ihmissilmin edes havaita. Se katoaa tuulien ja virtausten aiheuttamaan merenpinnan vaihteluun ja erottuu vain tilastoissa.

Saimaalla vuorovettä ei voi enää edes mitata mitenkään. Lammessa ei tapahdu yhtään mitään ”nestevirtausten” muutosta, vesisaavista nyt puhumattakaan. Tätä taustaa vasten ajatus, että kedon kukan, pienen siemenen tai edes norsun sisällä oleva vesi voisi mitenkään reagoida kuun vetovoimaan on rehellisesti sanottuna aika hupsu. 

Kuun vaiheiden osuudesta kasvien kasvuun ei ole yksinkertaisesti löytynyt todisteita, vaikka niitä on etsitty ahkerasti. Kannattaa muistaa, että kasvinviljely on tuhansia vuosia vanha ja nykyään todella massiivinen teollisuudenala, jossa on jo vuosisatojen ajan etsitty keinoja tehostaa ja parantaa tuotantoa. Jos oikeasti puolet sadoista menisi pilalle siksi, että siemenet on kylvetty tai sato korjattu väärään aikaan, se olisi ihan takuuvarmasti havaittu jo kauan sitten.

 

Pihapuuhissa kannattaa mieluummin seurata kasvien kasvuvaiheita kuin kuun kiertoa!

Kuten jo edellä mainitsin, minä seuraan tarkasti luonnon omaa tapaa toimia ja koitan ottaa siitä oppia. Enkä kyllä ole tämän reilun parinkymmenen vuoden puutarhuriurani aikana löytänyt mitään selkeää yhteyttä luonnon tapahtumien ja kuun vaiheiden välillä. Koivun lehdet puhkeavat, kun lämpösumma on keväällä sopiva. Taivaalta tuleva vesisade ei ole sen tehokkaampi kastelija kuukalenterin ”kastelupäivinä” kuin muulloinkaan. Rikkakasvit itävät, lumikuorman talvella katkomat oksat versovat ja luonnonkasvien siemenet itävät maassa ihan muiden juttujen kuin kuun vaiheiden mukaan.

Eihän kuun mukaan puutarhan hoito vahinkoakaan aiheuta, joten ei siinä toki mitään pahaa ole, jos se ei itselle lisästressiä aiheuta. Jos kuitenkin haluat oikeasti oppia ymmärtämään luonnon ilmiöitä ja kasvien kasvua, suosittelen lämpimästi etsimään tutkittua tietoa. Tehosta kitkemistä opettelemalla rikkakasvien kompensaatiopisteet ja ajoita leikkaamiset pihapuun silmujen turpoamisen ja paikallisen sään mukaan.

Tutkitusta tiedosta on sinulle varmasti paljon enemmän iloa ja hyötyä pihapuuhissasi!

Tästä voit tutustua Tutkittu Tieto teemavuoden tapahtumiin ja tekoihin.