Marjapensaiden leikkaus voi tuntua vaikealta, mutta se kannattaa kyllä jokaisen opetella. Kun muutimme tänne nykyiseen asuinpaikkaan vuosituhannen vaihteessa, puutarhasta löytyi kymmenittäin marjapensaita! 

Vanhoja mustaherukoita, uudempia mustaherukoita, punaherukoita. Punaisia karviaisia, keltaisia karviaisia ja karvaisia karviaisia! 

Pensaita jouduttiin leikkaamaan aika rankalla kädellä silloin ensimmäisinä vuosina, jotta sinne sekaan edes pääsi. Tuskin niitä oli vuosikausiin kukaan leikannut.

Monta virhettä tuli kyllä ensikertalaisena silloin tehtyä. Leikattiin liian korkealta, vääriä oksia, väärästä kohdasta ja kaikki puskat lajista ja lajikkeesta riippumatta samalla periaatteella.  Mutta ei niistä mitään pysyvää vahinkoa koitunut, joten rohkeasti vaan sakset käteen ja hommiin!

Tämän artikkelin tavoitteena on ennaltaehkäistä muutama tyypillinen virhe. Ja tiedät lopussa myös, mitä ihmettä on karvaiset karviaiset!

 

Miksi marjapensaita on tärkeää leikata?

Marjapensaat on jalostettu tuottamaan runsaasti satoa. Tämä kuluttaa voimia ja yksi verso ei sitä ikuisesti kestä. Verson vanhetessa satomäärä vähenee.

Tämän lisäksi vanhat versot myös altistuvat taudeille ja tuholaisille. Niihin tulee kolhuja ja repeämiä, joista sienitaudit pääsevät iskemään. 

Myös marjojen kerääminen on helpompaa siististi leikatusta pensaasta.

Etenkin herukoiden vanhat oksat myös juurtuvat herkästi maahan lamottuaan. Lamoavista, vanhoista oksista seuraa monenlaista ongelmaa:

• kukat jäävät lehtien taakse piiloon, josta pölyttäjät eivät niitä löydä
• kasvusto kuivuu hitaasti, jolloin homeet ja muut sienitaudit pääsevät jylläämään
• marjat eivät saa auringonvaloa, jolloin ne kypsyvät hitaammin
• kerääminen on hankalampaa
• rikkakasvien poisto on hankalampaa
• herukoilla maahan lamovat oksat helposti juurtuvat, jolloin pensas leviää nopeasti laajaksi risukoksi.

Perinteisesti marjapensaille on rakennettu erilaisia tukia lamoaville oksille. Nykylajikkeet on kuitenkin pyritty jalostamaan pystyoksaisiksi, jotta ne eivät kaipaisi tukea.

Kun vielä opettelet leikkaamaan ne oikein, pääset eroon hoitoa hankaloittavista tukiviritelmistä.

 

Marjapensaan leikkaus istutuksen yhteydessä

Kun ostat taimen, se saattaa olla jo valmiiksi marjova ja leikattu. Tai se voi myös olla pelkkä yksiversoinen piiskataimi. Tai mitä tahansa näiden väliltä!

Istutusleikkauksen tarve pitää siis aina miettiä tapauskohtaisesti.

Jos et oikein tiedä, pitääkö taimi leikata vai ei, kysy myyjältä. Asiantunteva myyjä kyllä auttaa!

 

Milloin ei tarvitse leikata istutuksen yhteydessä?

Leikkaukselle ei ole tarvetta, jos

• taimi kasvaa ruukussa (astiataimi)
• siinä on vähintään 5 hyvinvoivaa ja vahvaa versoa
• istutat taimen syksyllä

Istutusleikkaus tehdään aina keväällä. Jos istutat leikkausta kaipaavan taimen syksyllä, leikkaa se silti vasta seuraavana keväänä.

 

Milloin leikkaus on tarpeen?

Paljasjuuriset ja esipakatut taimet on useimmiten syytä leikata istutuksen yhteydessä tai sen jälkeisenä keväänä.

Samoin piiskataimet ja huonosti haaroittuneet taimet kannattaa leikata heti, vaikka ne olisivatkin astiataimia.

Istuta taimi aina noin 5 cm syvempään kuin mitä se on ruukussa tai maassa kasvanut. Tämäkin edistää haaroittumista.

 

Näin teet istutusleikkauksen:

1. Poista ensin kaikki katkeilleet tai vaurioituneet versot
2. Piiskataimi leikkaa poikki noin 10 cm korkeudelta niin, että leikkauskohdan alapuolelle jää vähintään yksi silmu
3. Haaroittuneessa taimessa leikkaa versot poikki 15-20 cm haaroittumiskohdan yläpuolelta
4. Leikkaa terveen silmun yläpuolelta (jätä väliä 1-2 cm)

Leikkauksen tavoitteena on saada taimi haaroittumaan ja auttaa sitä juurtumaan.

 

Nuoren marjapensaan leikkaus

4-5 vuoden ajan pääset helpolla marjapensaiden hoidossa.

Jos talvi aiheuttaa vaurioita, leikkaa katkeilleet oksat siististi pois joko kokonaan tai terveen silmun yläpuolelta.

Myös kovin ohuet, heikot ja lamoavat versot kannattaa poistaa kokonaan.

 

Satoikäisen marjapensaan leikkaus

Kun marjapensas tulee satoikään, aletaan siitä poistaa vuosittain vanhimpia oksia. Nämä erottuvat tummina, sammaleisina ja usein jopa lähes lehdettöminä.

Poista oksat maata myöten tai lähimmän elinvoimaisen haaran yläpuolelta.

 

Ylläpitoleikkauksissa noudata tätä rytmiä:

• Musta- ja viherherukasta poista yli 4-vuotiaat versot ja jätä 7-8 versoa/pensas kasvamaan.
• Puna- ja valkoherukasta poista yli 6-vuotiaat versot ja jätä 5-6 vahvinta versoa kasvamaan.
• Karviainen on hidaskasvuisempi, joten leikkaa sitä vain joka toinen vuosi ja poista 2-3 vanhinta versoa.

Vanhan marjapensaan nuorennusleikkaus

Jos marjapensasta ei ole moneen vuoteen leikattu, se kaipaa hieman radikaalimpaa leikkausta.

Nuorennusleikkaus kannattaa ajoittaa 2-3 vuoden ajalle. Voit kyllä leikata kaikki oksat kerrallakin alas, mutta silloin menetät sadon useammaksi vuodeksi.

Lisäksi raju alasleikkaus saattaa tuottaa runsaasti heiveröisiä ja elinkelvottomia versoja, joita joudut sitten poistelemaan.

Jos marjapensas on sairas ja tuholaisten riivaama, sen nuorentaminen leikkaamalla harvoin tuottaa hyvää ja satoisaa lopputulosta. Kaiva silloin pensas ylös ja istuta uusi!

 

Näin nuorennat vanhan marjapensaan:

1. Poista ensimmäiseksi kaikki kuolleet, katkeilleet ja vaurioituneet versot ihan alhaalta katkaisten
2. Leikkaa ihan alhaalta asti poikki lisäksi 1/3 vanhimmista versoista. (Tunnet ne mm. tummasta väristä ja sammaloitumisesta)
3. Kitke pensaan juurelta mahdolliset rikkaruohot
4. Lannoita esim. kanankakalla, maatuneella lantakompostilla tai puutarhan yleislannoitteella
5. Lisää juurelle kompostimultaa tai puutarhamultaa reilusti
6. Jos pensaan alunen on pahasti heinittynyt, voit laittaa uuden mullan alle maatuvaa katetta, esim. paksun kerroksen märkää sanomalehteä tai pahvia.

Seuraavana keväänä:

1. Leikkaa jäljelle jääneistä vanhoista versoista puolet pois alhaalta asti
2. Kitke mahdolliset rikkakasvit

Seuraavana keväänä:

1. Leikkaa loput vanhoista versoista
2. Kitke rikat ja anna pensaalle jälleen em. lannoitus

Nuorennuksen aikanakin saat usein jonkin verran satoa vanhemmista versoista. Normaaliin satoon pääset kuitenkin vasta muutaman vuoden kuluttua. 

Mustaherukka alkaa tuottaa hyvää satoa jo parissa vuodessa, mutta puna- ja valkoherukalla menee hieman pidempään. 

Karviainen on hitain ja kunnon satomääriin pääseminen voi viedä yli viisikin vuotta.

Huolehdi nuorentamisen jälkeen vuosittain ylläpitoleikkauksista, niin marjapuskasi tarjoilee sinulle makoisaa satoa iloisesti vuodesta toiseen!

 

Marjapensaiden uudet käyttömuodot

Marjapensaat, nämä perinteiset herukat ja karviaiset, ovat todella helppohoitoisia hyötykasveja. Mutta sen lisäksi ne ovat myös hyvin joustavia!

Voit muokata niitä mielesi ja tarpeidesi mukaan runkopuuksi, ruukkuistutukseen tai vaikka aidanteeksi. 

Istuta ruukkuun!

Valitse ruukkuun mahdollisimman pystykasvuinen lajike:

• Mustaherukka ’Melalahti’ on pystykasvuinen ja aikainen lajike, jonka marjat ovat isot ja makeat. Erinomaiset tuorekäyttöön sellaisenaan!
• Viherherukoista ’Wilma’ on pystyoksainen lajike, jonka marjat on todella makeat ja suuret.
• Punaherukoista ’Punahilkka’ sopii mainiosti parvekepensaaksi. Se on koristeellinen poikkeavan vaaleanpunaisine kukkineen ja hyvä tuorekäyttöön makeine marjoineen.
• Valkoherukoista perinteinen ’Valkoinen Hollantilainen’ sopii hyvin myös ruukkuun talvenkestävänä ja pystyoksaisena.
• Karviaisista erityisesti ’Hinnonmäen Keltainen’ on pehmeäkuorinen ja jämäkkäoksainen herkkulajike, jota voi ruukkukasvatukseenkin suositella.

Ruukuksi valitse mahdollisimman iso ja ota huomioon myös kastelu. Satoa tuottava herukka kaipaa runsaasti vettä!

Talvettaminen onnistuu useimmiten hyvin ihan parvekkeella. Pidä vain huolta, että sadevedet eivät pääse jäätymään ruukkuun syksyllä.

Voit myös kääriä lepotilaisen kasvin ruukkuineen päivineen pakkaspeitteisiin pötkölleen.

Ruukussa kasvavaa marjapensasta hoidetaan samoin kuin maassakin kasvavaa.

Leikkaa runkopuuksi!

Ruukussa kasvatettavaksi käy mainiosti myös rungollinen marjapensas. Tai voit istuttaa sen perennapenkin katseenvangitsijaksi.

Rungollisena se ei vie yhtä paljon tilaa ja satokin on helpompi kerätä. Tosin satomäärä jää kyllä pienemmäksi kuin perinteisellä pensaalla.

Rungollisen marjapensaan voit ostaa valmiina tai tehdä leikkaamalla itse.

Valmiina ostetut on usein vartettuja. Tyypillisimmin emona (se kasvi, jolta on juuret ja runko) toimii jämäkkä kultaherukka, johon on sitten vartettu jokin marjova herukka latvaan.

Vartetussa on syytä muistaa, että poistat erityisen huolellisesti kaikki juurivesat ja varttamiskohdan alapuolelta tulevat versot pois. Ne eivät satoa tuota, joten ei kannata antaa niiden viedä elinvoimaakaan.

Rungollinen marjapensas voi olla myös yhtä ja samaa kasvia. Silloin se on vain leikkaamalla muotoiltu rungolliseksi.

Jos haluat itse kasvattaa marjapensaasta rungollisen, toimi näin:

1. Hanki mieluiten piiskataimi, tai harvaversoinen astiataimi
2. Leikkaa kaikki muut versot pois, jätä suorin ja vahvin kasvamaan rungoksi.
3. Tue verso huolellisesti suoraan.
4. Anna latvuksen kasvaa ja haaroittua
5. Poista huolellisesti kaikki alaosasta kasvavat oksat ja lehdet mahdollisimman pieninä.

Kasvata aitana!

Marjapensaat sopivat hyvin myös pensasaidanteeksi. 

Tutuin marjova aitakasvi on varmaan marja-aronia, mutta kyllä herukoita ja karviaisiakin voi hyvin aidassa käyttää.

Valitse mahdollisimman kapea- ja pystykasvuinen lajike, joka ei vie liikaa tilaa. Hoito ja leikkaukset tehdään ihan samoin kuin yksittäin kasvavillakin marjapuskilla. 

Muut marjakasvit pihassa

Perinteisten herukoiden ja karviaisten lisäksi puutarhoihin on tarjolla pitkä liuta muitakin marjakasveja. Niiden leikkaus- ja hoito-ohjeet ovat pitkälti samat kuin koristepensaillakin.

 

Marja-aronia 

Marja-aronia on koristearoniasta jalostettu lajike. Suomessa tutuin ja käytetyin on Viking-lajike.

Erona on marjojen maku ja koko, mutta ei se kyllä kauhean iso välttämättä ole. Omassa pihassani on koristearonia, joka tekee jopa enemmän marjoja kuin Viking ja ihan yhtä hyvän makuisiakin. Tosin hieman pienempiä.

Kasvavasta pensaasta ei maallikko välttämättä näitä voi toisistaan erottaa, sillä koristearoniat lisätään usein siemenistä. Silloin joukossa voi olla vaikka miten mahtavia marjoja tuottaviakin yksilöitä.

Marja-aronian leikkaus:

• Istutuksen yhteydessä leikkaa haaroittumaton pensas kuten herukatkin
• Leikkaa lamonneet, vaurioituneet tai muuten huonot oksat pois maata myöten keväällä
• Koko pensas kannattaa uudistaa noin 8 vuoden välein leikkaamalla se kokonaan alas

Tyrni

Tyrni on tuulipölytteinen ja kaksikotinen kasvi. Se tarkoittaa, että tarvitaan sekä ”tyttö” että ”poika”, jotta tulee marjoja.

Tuulipölytteisyys kannattaa huomioida siten, että istutuspaikalla tuuli käy ja mieluiten vielä pojasta kohti tyttöä.

Tyrnin leikkaus:

• Tyrni kestää hyvin leikkaamista ja sen voi uudistaa vaikka leikkaamalla 30 cm:n korkeudelta poikki kokonaan
• Leikkausta ei kuitenkaan tarvita, eli jos pensas/puu kasvaa hyvin ja tuottaa satoa, älä turhaan leikkaa
• Toisinaan marjat kerätään niin, että leikataan koko marjova oksa, pakastetaan ja ropsutellaan sitten siitä jäiset marjat irti. Tämä menetelmä on kieltämättä kätevä, mutta jos teet näin joka vuosi, pensas kyllä kärsii siitä.

Karhunvatukka ja vadelma

Karhunvatukka ja vadelma ovat hieman haastavampia marjakasveja.

Molemmat vaativat tukea ja säännöllistä leikkaamista. Sekä aurinkoisen, vahvamultaisen maan.

Erikoisuutena näillä molemmilla on versojen kaksivuotisuus.

Eli satoa tuottaa toisen vuoden verso ja sen jälkeen tämä verso kuolee. Siksi marjoneet versot poistetaan joko syksyllä sadonkorjuun jälkeen tai keväällä ennen kasvun alkua.

Jos tämän vuosittaisen leikkauksen laiminlyö, pensas muodostaa kuolleiden ja elävien versojen läpitunkemattoman viidakon ennen kuin huomaatkaan.

Pensasmustikat

Pensasmustikat eivät nimestään huolimatta ole ”oikeita mustikoita”, vaan niiden ameriikan serkkuja. Joiltain osin kyllä ravintoarvoiltaan samanlaisia, mutta kyllä kotimainen metsämustikka päihittää viljellyn serkun mennen tullen!

 

Mutta sehän ei suinkaan tarkoita, etteikö pensasmustikkaa kannattaisi pihaansa istuttaa!

Muista, että pensasmustikka on happaman maan kasvi. Eli kasvualustaksi kalkitsematon turve, eikä mitään kalkkilisiä tähän penkkiin.

Erityistä leikkuutarvetta tällä varpukasvilla ei ole. Poista vain kuolleet tai vaurioituneet oksat.

Marjatuomipihlajat ja makeapihlajat

Olet ehkä kuullut nimen ”saskatoon”?

Se on kauppanimi tietyille marjatuomipihlajan lajikkeille, jotka on alunperin tuotu Suomeen Pohjois-Amerikasta.

Kaikkien tuomipihlajien marjat ovat syötäviä, mutta marjatuomipihlajilla ne ovat paremman makuisia ja usein isompiakin.

Ja marjatuomipihlajista taas parhaat ovat näitä saskatooneja. 

Saskatoonien lajikenimiä ovat Honeywood, Martin, Northline, Smoky ja Thiessen. 

 

Saskatooneja ei voi siemenistä lisätä, eikä kaikki marjatuomipihlajat ole suinkaan saskatooneja!

Makeapihlajina myydään monenmoista puuta; osa ihan oikeita marjakasveja, osa vain poikkeavan makeamarjaisia kotipihlajia. 

Sen enempää marjatuomipihlajilla kuin makeapihlajilla ei ole mitään erityisiä leikkaustarpeita, leikkaa kuten samojen sukujen koristepuutkin!

Hyödyllistä lisätietoa aiheesta:

Hedelmäpuiden leikkaus

Omenapuiden leikkaus

Koristepuiden ja -pensaiden leikkaus

 

 

Nyt tiedät, miten marjapuskat pidetään leikkaamalla oikein satoisina ja elinvoimaisina vuodesta toiseen. Jos koit näistä vinkeistä olevan apua, kerro niistä toki ystävillesikin ja jaa eteenpäin!