Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, että vuoden pimeimpään aikaan liittyy meillä Suomessa hyvin vahvasti elävät kasvit? Ne tuovat ihanan muiston ja tuulahduksen kesästä, yltäkylläisistä väreistä maan ja mullan tuoksusta.
Vaikka muovikuusi monessa kodissa korvaa aidon ihan käytännön syistä, kuusen tuoksua voi tuoda kotiin asetelmissa olevien havujen ja sammaleen kautta. Tai erilaisten tuoksukynttilöiden tai jopa pesuaineiden avulla.
Ja tietysti joulukukkien.
Joulukukkien hoito on helppoa, kun on hyvät ohjeet!
Omat suosikkini ovat joulutähti ja hyasintti. Kolmas on komea amaryllis, erityisesti sen valkoinen, kerrottu muoto. Usein meiltä löytyy myös joulukaktus ja tulilatva.
Tiesitkö, että nämä kaikki viisi ovat monivuotisia kasveja, joita voit hyvin kasvattaa huonekasvina vuodesta toiseen? Osa on helppo kukittaakin uudestaan, toiset vaativat vähän kikkailua.
Tässä postauksessa käyn läpi joulukukkien hoidon joulun aikana sekä myös sen jälkeen, jos haluat kasvattaa niitä monivuotisina.
Näin sujuu joulukukkien hoito helposti
Amaryllis, eli ritarinkukka
Amaryllis, tai oikeammin ritarinkukka, on sipulikukka, jonka voit ostaa lepotilaisena irtosipulina tai täysin kukassa olevana ruukkukasvina. Ja kaikkea tältä väliltä.
Jos ostat sen lepotilaisena sipulina, valitse mahdollisimman kiinteä ja iso sipuli.
Isossa sipulissa on enemmän kasvupotentiaalia, mutta muista kuitenkin, että kokoa kannattaa vertailla vain saman lajikkeen yksilöihin. Niissä on suuria eroja.
Lämpötila vaikuttaa kasvun etenemiseen suuresti. Mitä lämpimämpää, sitä nopeammin varsi venyy ja kukka aukeaa.
Jos voit pitää sipulin tai nupulla olevan kukan viileässä, voit ostaa sen jo hyvissä ajoin ennen joulua. Myöhemminkin voit hidastaa kukan kuihtumista viemällä kukan viileään aina yöksi.
Usein varoitellaan, että amaryllistä ei saisi kastella. Kukkavarren venymisen syynä on kuitenkin useimmiten lämpö, ei vesi.
Kastelun kannattaa toki olla kohtuullista (pari kertaa viikossa), mutta liika kuivuuskin lyhentää kukan ikää. Täysin kastelematta se ei jaksa kukkia, sipulin varastot riittävät vain alkuun.
Jos varsi kuitenkin venyy liikaa, voit tukea sen kepillä tai leikata maljakkoon.
Jos leikkoamarylliksen varsi tuntuu vetkulalta, voit pujottaa sen sisään vaikka puukepin tueksi. Sido se alaosasta kumilenkillä kiinni.
Monivuotinen ilo
Amaryllis kerää ravintovarat sipuliin lehtiensä avulla, kuten muutkin sipulikukat.
Jos haluat kasvattaa sitä monivuotisena, leikkaa kuihtunut kukkavarsi pois ja jatka hoitoa huonekasvin tapaan.
Sijoita kasvi hyvään valoon ja vaihda se uuteen multaan keväällä.
Amaryllis on kotoisin trooppisilta alueilta, mutta se viihtyy hyvin Suomen kesässä (kokee sen varmaan talveksi 😉 ). Voit istuttaa sen lämpimälle seinustalle kukkapenkkiin. Lämpö ei sitä haittaa, kunhan vettä riittää.
Lannoittaminen on tärkeää, jotta sipuli ehtisi kasvaa komeaksi ennen syksyä. Kananlanta penkissä tai kastelulannoitteet toimivat hyvin.
Nosta sipulit ylös ennen pakkasia. Leikkaa pois mahdollisesti vielä vihreät lehdet.
Jos sipulin pinnassa näkyy sienitauteja tai se on muuten sairaan näköinen, voit kuoria päällimmäisiä kerroksia pois. Nyt sipuli pitäisi saada pimeään ja viileään lepäämään pariksi kuukaudeksi.
Lepokauden aikana kehittyvät kukkanuput sipulin sisällä. Kun ne alkavat työntyä näkyviin, on aika istuttaa sipuli uuteen multaan, tuoda valoon ja aloittaa varovainen kastelu.
Jos sipulista työntyy vain lehtiä, ei kukkavartta, syynä on useimmiten joko
- liian lyhyt lepokausi
- sipuli ei ole kerännyt riittävästi ravintoa kasvukauden aikana jaksaakseen kukkia
Hyasintti
Hyasintti on yksi ensimmäisiä Suomessa myyntiin tulleita joulukukkia.
Tähän on ihan käytännön syy: sipulien hyötäminen kukkaan keskellä talvea oli huomattavasti helpompaa kuin muiden kasvien. Se onnistui vähässä valossa ja viileissä kasvihuoneissa.
1800-luvulla tarjolla olikin lähinnä juuri näitä sipulikukkia; tulppaaneja, tasetteja ja hyasintteja. Lisäksi kukitettiin mm. kieloja ja jouluruusuja.
Hyasintti on siis sipulikasvi, kuten amarylliskin. Niinpä sekä ohjeet hoitoon että monivuotisena kasvattamiseenkin ovat hyvin samanlaisia.
- Viileä paikka kukintaa ennen ja sen aikana hidastaa kehitystä
- Kastelu kohtuullista
- Vaatii valoa ja ravinteita kasvukaudella, jotta sipuliin kertyy ravintoa uuteen kukintaan
- Lepoajan jälkeen lähtee uuteen kasvuun ja kukintaan
Joulukaktus
Joulukaktus, kuten nimikin sanoo, on kaktus. Tarkemmin sanottuna lehtikaktus.
Aina ajoittain käydään keskustelua siitä, onko joulun aikaan myytävä kaktus nyt marraskuun- vai joulukaktus. Nykyään suurin osa sesonkimyynnissä olevista on hybridejä, eli eivät puhtaasti kumpaakaan.
Jos aihe kiinnostaa sinua, tästä postauksesta löydät tietoa näiden lajien eroista.
Kaktukset ovat tyypillisesti kuivan paikan kasveja ja joulukaktuksenkin tyypillisin hoitovirhe on liika kastelu. Anna mullan kuivahtaa kunnolla kastelujen välissä.
Nuppuvaiheessa oleva kaktus ei myöskään tykkää oikein siirtelystä, vaan pudottaa silloin herkästi nuppunsa.
Muuten joulukaktus on tosi helppo hoidettava. Ja suhteellisen helppo kasvatettava myös monivuotisena.
Muista vain, että se kaipaa noin 2 kuukauden lepoaikaa kukintojen välillä. Silloin se saisi mielellään kuivahtaa välillä oikein kunnolla. Kuten usein näillä kukkivilla ruukkukasveilla, ne kukkivat paremmin, kun niitä hieman ”kuritetaan”.
Perinteinen tapa tähän kuritukseen on viedä kaktus ulos, sateen suojaisaan paikkaan kesäksi. Usein se alkaa jo loppukesästä tai viimeistään syksyllä sisälle päästyään kasvattaa innolla uusia nuppuja.
Kukinnan kannalta on hyvä muistaa myös se, että joulukaktus on lyhyenpäivän kasvi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kukkiakseen se vaatii vähintään 12 tuntia pimeää vuorokaudesssa.
Hieman lajikkeesta riippuu, kuinka herkkä se on valolle tämän pimeän jakson aikana. Toiset vaativat pilkkopimeeä, toisille riittää normaali suomalainen huonehämäryys.
Tulilatva
Tulilatva on laajentanut reviiriään joulukukasta ympärivuotiseksi koristeeksi. Kiitos huiman väri- ja lajikekirjon.
Se on joulukukista ehkäpä helppohoitoisin.
Sietää monenlaista valo-oloa, ei ole niin tarkka kastelustakaan ja kukkii pitkään. (Tosin mehikasvina ei sekään tykkää märistä jaloista yhtään, eli anna mullan kuivahtaa välillä kunnolla.)
Siitä saat helposti monivuotisen huonekasvin, josta voi leikkaamalla kasvattaa vaikka pikku puun!
Vanhan kasvin voit uudistaa yksinkertaisesti leikkaamalla versot alhaalta poikki.
Versot juurtuvat helposti vesilasissa tai jopa suoraan multaan pistettynä uusiksi kasveiksi. Ja vanha emo tuuheutuu ja kaunistuu leikkauksen ansiosta.
Mutta ei niin hyvää ettei jotain huonoakin. Tulilatva on harvinaisen hankala saada kukkimaan uudestaan. Ainakaan runsaasti.
Kuten joulukaktus, myös tulilatva on lyhyen päivän kasvi. Mutta paljon herkempi sen pimeän suhteen.
Se vaatii vähintään 14 tuntia vuorokaudessa sitä pilkkopimeää noin kuukauden ajan, jotta suostuu kukkimaan. Jo pieni valon pilkahdus voi loukata sitä niin, että se päättääkin olla kukkimatta.
Toisinaan se sitten kyllä saattaa innostua kukkimaan ilman tätä pimeän jaksoakin, ikäänkuin kiusallaan. Aika useinkin siihen tulee muutama pikkukukka ilman käsittelyjäkin, mutta kaupoissa myytävään kukkarunsauteen on vaikea kotioloissa päästä.
Joulutähti
Jos sinulta kysyttäisiin, minkä värinen on joulutähden kukka, mitä vastaisit? Oikein, keltainen!
Joulutähti ei suosituin joulukukka olekaan kukkansa ansiosta.
Koristearvo on heti kukan alla olevissa lehdissä, jotka värjäytyvät tyypillisesti punaisiksi. Nykyään jalostetuissa myös valkoisiksi, keltaisiksi, limen värisiksi jne.
Joulutähti on oikeasti pensas tai pikkupuu. Se voi kasvaa jopa 3-metriseksi!
Alunperin se oli Suomessakin paremmin tunnettu kestävänä leikkokukkana, koska se oli ihan liian iso ruukkukasviksi. Se onkin edelleen hyvin kestävä leikkokukka.
Ruukkukasvi siitä tuli 1960-70 -luvulla, kun kehitettiin pienempiä lajikkeita. Nykyäänhän tarjolla on myös miniaatyyrimalleja, joilla voisi somistaa vaikka nukkekotia!
Joulutähti on perushelppo ja todella pitkään kukkiva kasvi.
Se on kotoisin Meksikosta ja siksipä sen heikkous täällä pohjoisessa on kylmänsieto. Se ei kestä yhtään pakkasta ja kärsii herkästi jo alle +10 asteen lämpötilassa. Se on arka myös vedolle.
Valoa ja lämpöä se sen sijaan rakastaa. Tämä on toisinaan hankala yhdistelmä kotona, kun ikkunalla olisi sitä valoa, ehkä lämpöäkin patterista, mutta toisaalta myös vetoa ikkunasta.
Huonekasvina joulutähti on kaunis ja helppohoitoinen, kunhan et uita sitä jatkuvasti vedessä. Anna mullan kuivahtaa välillä.
Uudelleen kukittaminen onkin sitten aika tavalla kinkkisempi juttu. Joulutähti kuuluu myös näihin kranttuihin lyhyenpäivän kasveihin, eli vaatii sen täyspimeän jakson joka vuorokausi, jotta suostuu kukkimaan.
Pimeää sille pitäisi olla vähintään 14 tuntia/vrk, 1,5-2 kuukauden ajan.
Toisin kuin usein väitetään, joulutähti ei ole myrkyllinen. Mutta sen maitiaisneste voi kyllä ärsyttää paikallisesti sekä iholla että varsinkin limakalvoilla. Eli ei kannata maistella.
Jos haluat saada nämä ohjeet talteen, klikkaapa tuosta alta. Näin saat joulukukat viihtymään -opas löytyy Tarhurin Työkalupakista, johon saat avaimet, kun tilaat Auringontähden Pihakirjeen.
Siinäpä 5 yleisintä joulukukkaa, mikä on sinun suosikkisi?
Tykkäätkö yleensä kasvattaa joulun kukkia kertakäyttökukkina vai yritätkö kukittaa niitä uudestaan?
Olisiko sinulla jotain hyviä perinnevinkkejä kukittamiseen liittyen?
Jaa kokemuksesi ja vinkkisi meille muillekin! Joko kommentoimalla tuohon alle tai lähettämällä viestin tästä minulle. Olisi tosi mukava kuulla ajatuksiasi!
