Mitä sinulle tulee mieleen termistä metsäpuutarha? 

Englanninkielinen termi ”forest gardening” ei tarkoita vain metsään perustettua puutarhaa, saatikka mitään arboretumia tai mökkipihaa, vaan sillä tarkoitetaan hyötykasvien viljelyä metsäekosysteemejä matkien. Se on siis viljelytapa, ei niinkään puutarhatyyli. Suomalainen metsäpuutarha-termi taas on oikeastaan käännös ”woodland garden” -termistä, joka tarkoittaa metsään perustettua koristepuutarhaa tai arboretumia.

Ja jotta asia ei liian helpoksi menisi, on meillä Suomessa vielä kolmaskin ”metsäpuutarha” tyyppi: metsään rakennetut mökkipihat. 

Itse puhun mielelläni ihan erikseen hyötymetsäpuutarhasta, metsäpuutarhasta ja mökkipihasta, koska näiden kaikkien kolmen tavoite ja tarkoitus ovat hieman erilaiset. Tässä artikkelissa käymme nyt hieman läpi näiden kolmen erilaisen metsäisen puutarhan eroja ja tavoitteita.

Mikä on metsäpuutarha?

Metsäistä puutarhaa tai viljelytapaa hyötykasveille kannattaa ehdottomasti suosia mahdollisuuksien mukaan. Se on nimittäin juuri sitä ekologista puutarhanhoitoa, jossa monimuotoisuus lisääntyy, käytetään hyväksi ekosysteemin toimintamekanismeja, pärjätään vähemmällä lannoite- ja torjunta-ainemäärillä ja pidetään maa aina hiiltä sitovana eli kasvipeitteisenä. Metsäinen puutarha on myös jännittävä ja mielenkiintoinen, se ei ole koskaan tylsä. Se elää vuodenaikojen mukaan ja voi yllättää!

Metsäpuutarha on aina vahvasti kerroksellinen. Sieltä löytyy monimuotoisesti yksivuotisia ja monivuotisia kasveja, puita, pensaita, varpuja, köynnöksiä. Maa on ympäri vuoden kasvipeitteinen ja valo-olot usein muuttuvat vuodenaikojen mukaan.

Metsäpuutarha saa siis mallinsa luonnollisesta metsästä, mutta se on kuitenkin suunniteltu ja rakennettu palvelemaan ihmisen tarpeita. Metsäpuutarha on usein ns. dynaaminen, eli se muuttuu kasvien kasvun, vuodenaikojen ja säiden mukaan.

Jos sinulla on tavallinen puutarha nurmikoineen ja säntillisine istutuksineen, voit lähteä muuttamaan sitä näiden ohjeiden mukaan dynaamisempaan muotoon.

1. Hyötymetsäpuutarha

Me lähdimme rakentamaan puutarhaamme hyötymetsäpuutarhaa muutama vuosi sitten.

Paikka on metsään rajoittuva ja siellä kasvoi ennestään pari omenapuuta, luonnonvaraista mustikkaa ja puolukkaa sekä joitain marjapensaita. Maapohja oli tällä alueella jo ennestään pidetty niittynä, eli niitetty vain pari kertaa kesässä. Siellä kasvoikin runsaasti kieloja, päivänkakkaroita, mesiangervoa ja muita niittykukkia.

Tämä paikka on puutarhassamme tuulen suojaisa ja lumet sulaa täältä aina ensimmäisenä keväällä. Aiemmin tällä alueella on ollut jo kasvimaa, lukuisia marjapensaita, umpeen kasvanut yrttimaa yms. Nyt teimme alueelle kokonaissuunnitelman, jonka perustana oli luoda erilaisia kasvupaikkoja monenlaiselle hyötyviljelylle. Kasvilista alueelle tulevista kasveista oli pitkä:

• erilajisia omenapuita (myös koristeomppuja)
• eri lajisia ja lajikkeisia herukoita
• pensasmustikkaa
• tyrniä
• luumupuu
• kirsikkapuu
• mansikkamaa
• monivuotisten vihannesten alue, jossa on mm. monivuotisia sipuleita, pinaattihierakkaa, syötäviä perennoja, maa-artisokkaa jne.
• kasvimaa toteutettuna lavakauluksin
• raparperia
• köynnöspinaattia
• viinirypälettä
• yrttejä
• koristepensaita, joista on iloa pölyttäjille ja muille hyötyotuksille

Toteutus aloitettiin yhdestä reunasta ja olemassa olevien puiden hoitoleikkauksilla. Luonnon mallin mukaan näillekin oksille tehtiin lahopuuaidanteet, joihin ne kerättiin lahoamaan ja monimuotoistamaan aluetta. Koska alueelle tullaan istuttamaan paljon erilaisia marjapensaita ja hedelmäpuita, tulevaisuudessakin lahopuuaidanteeseen varmasti löytyy materiaalia.

Kasvien istutuksissa ja paikkojen valinnassa tutkimme tarkoin olemassa olevaa kasvupaikkaa ja pyrimme sitä hyödyntämään. Mansikkamaalle löytyi hyvä paikka pienen penkereen vierestä. Pensasmustikat pääsivät paikkaan, jossa jo valmiiksi kasvaa luonnonvaraista puolukkaa ja mustikkaa. Lavatarha ja viinirypäle tulisi aurinkoisimmalle paikalle ja monivuotisten vihannesten tarha entisen yrttitarhan paikalle.

Meidän hyötymetsätarha on vielä ihan alullaan ja valmistahan siitä ei tule ikinä! Tässä toki samalla opetellaan ja opiskellaan, sillä hyötymetsätarhassa pitää jatkuvasti huomioida sekä kasvien kasvuvaatimukset, kasvien vaikutukset toisiinsa että erilaiset  kasvupaikkojen ominaisuudet. Kun tämä onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla, lopputuloksena on lähes itsestään toimeen tuleva hyötytarha, joka tuottaa runsaasti satoa, on terve ja kestävä.

2. Metsäpuutarha koristekasveilla

Avoimelle peltotontille metsäpuutarhan perustaminen on vuosien, jopa vuosikymmenten työ. Ei mahdotonta, mutta vaatii toki sitkeyttä ja kärsivällisyyttä.

Jos olet jo valmiiksi metsäisen tontin omistaja, tilanne on paljon helpompi. Usein rakentamisen jälkeen puita on jo harvennettukin niin, että valoa riittää myös maanpintaan. Valo on kasvien kannalta oleellista ja mitä enemmän valoa, sitä monipuolisemmin siellä erilaiset kasvit viihtyvät.

Itse suosittelen aina, että ympäristö otetaan pihan ja puutarhan suunnittelun ohjenuoraksi. Eli ei lähdetä muuttamaan olemassa olevaa, vaan pyritään säilyttämään ja hyödyntämään sitä. Tämä on pihan hoidon kannaltakin hyvin tärkeää, sitä helpompi piha on hoitaa, mitä lähempänä ympäröivää luontoa sen annetaan olla. Eli tutustu aina siihen ympäristöön ja sen kasveihin ja lähde niiden ehdoilla suunnittelemaan eteenpäin.

Puutarhamaisuutta saat metsäpuutarhaan kasvillisuudella sekä rakenteilla. Kivet ovat luontevia metsäpuutarhan rajauksissa ja kulkuväylissä. Voit istuttaa metsäpuutarhaan kukkivia pensaita, alppiruusuja, keväisiä sipulikukkia ja kukkivia perennoja, jotka luovat puutarhamaisuutta. Kuntta ja muu vastaava metsänpohjakasvillisuus kestää huonosti tallaamista, joten on suositeltavaa tämän tyyliseen metsäpuutarhaan luoda selkeät kulkuväylät. Suunnittele kulkuväylät sekä ympäristön että myös käyttötarkoituksen mukaan.

Metsäpuutarhan ydin on aina luonnonkasveissa ja onnistunut metsäpuutarha vaikuttaa luonnostaan syntyneeltä. Puut muodostavat rungon ja ryhdin, pensaat rajaavat näkymiä ja kukilla, kivillä, sammalilla ja muilla pienemmillä kasveilla luodaan yksityiskohtia. Jätä mahdollisuuksien mukaan alueella kasvavia luonnonkasveja paikoilleen mahdollisimman paljon.

Köynnökset luovat upeaa tunnelmaa metsäpuutarhaan. Niitä voi istuttaa kiipeilemään puissa ja pensaissa, mutta myös maanpeitekasveiksi. Todella helppo ja hauska tapa saada hieman korkeuseroja tasamaan puutarhaan on pistää jokin kukkiva köynnös kasvamaan ison risukasan päälle.

 

3. Metsäinen mökkipiha

Suomessa etenkin rantamökit rakennetaan usein metsään ja ympäristö myös halutaan säilyttää metsäisenä ja luonnontilaisena. Ranta-alueet ovat usein rehevämpiä kuin sisämaa ja vesistö vaikuttaa suuresti kasvillisuuteen.

Kulkureitit on syytä metsäisellä mökkipihalla tehdä kunnolla ja oikeisiin paikkoihin. Polut ovat luontevia kulkureittejä metsäiseen ympäristöön.

Polun ei kuitenkaan tarvitse olla mikään juurakkoinen kinttupolku, vaan se voidaan tehdä mukavaksi ja leveäksi ilman, että se mitenkään riitelee ympäröivän luonnon kanssa. Tämä on helpointa toteuttaa hiekalla. Sopivan karkeaa hiekkaa, jossa on mukava kulkea mutta joka kuitenkin läpäisee vettä. Hiekkaa voi lisäillä pikkuhiljaa vaikka useampina vuosina. Näin se tiivistyy käytön ja talven aikana eikä leviä ympäristöön. Vaiva palkitaan kyllä myöhemmin, sillä näin hiekalla tehdyt kulkuväylät pysyvät metsäisessä ympäristössä miellyttävinä kulkea ja siisteinä vuosikausia. Mahdolliset lehdet/kävyt/neulaset on helppo niiltä haravoida aina keväisin pois.

Polut kannattaa tehdä käytön mukaan, mutta sovittaa kuitenkin maaston muotoihin. Jos mökkitontti on joiltain kohdin kovin vetinen, tällaisen alueen yli voi rakentaa myös pitkospuut tai jopa sillan. Käsittelemätön puu häviää ympäristöön nopeasti harmaantuessaan.

Kun metsää halutaan säästää, eikä maata voimakkaasti muokata, voi oleskelua varten rakentaa ns. ”kuivan maan laitureita”. Kovin massiiviset rakennelmat eivät ole nättejä, mutta tällaisia pienempiä laitureita voi rakentaa sen sijaan useita. Yksi saunan eteen, toinen kesäiseksi ruokailupaikaksi, kolmas auringonottoon.

Nurmikkoa ei voi metsäiseen ympäristöön suositella juuri koskaan. Se vaatii useimmissa paikoissa mittavaa maanmuokkausta ja lisäksi on työläs saada metsän siimeksessä muutenkaan viihtymään.

Jos haluat kasvattaa vihanneksia tai kukkia, jotka eivät metsätyypissä luonnostaan viihdy, hyödynnä erilaisia ruukkuja ja astioita. Niissä kasvuolot on helpompi hallita ja luonnonkasvillisuus pysyy erossa ravinteikkaasta mullasta.