Apua, kasvaako pihassani vieraslaji?!

(Artikkeli päivitetty 13.7.2018)

Julmat jättiputket, luvattomat lupiinit ja kamalat kurtturuusut. Vieraslajit herättävät keskustelua puolesta ja vastaan, ja hyvä niin. Asia on tärkeä ja ajankohtainen.

Mutta mitä se ”vieraslaji” oikeastaan tarkoittaa ja ovatko ne kaikki pahiksia, jotka pitäisi pihoilta ja puutarhoista hävittää heti paikalla vaikka myrkyin?

Vai hössötetäänkö tässä nyt ihan suotta? Tehdään kärpäsestä taas kerran härkästä?

jättiputki

mikä on Vieraslaji?

Vieraslajeiksi sanotaan lajeja, jotka ovat

  • levinneet luontaiselta levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella
  • ihmisen myötävaikutuksella ylittäneet luontaiset leviämisesteet, kuten mantereen, meren tai vuoriston.

Oleellista on siis ihmisen myötävaikutus leviämiselle. Tämä on tärkeä ero ns. tulokaslajeihin, jotka myös ovat tänne muualta tulleet, mutta omin voimin.

Yleensä vieraslajit sopeutuvat huonosti Suomen ilmastoon ja elinoloihin. Suurin osa puutarhakasveista on vieraslajeja, mutta vain hyvin pieni osa niistä pysyisi edes hengissä kovin pitkään ilman ihmisen aktiivista apua.

Mutta sitten on pieni porukka, jotka menestyvät, muodostavat lisääntyvän kannan ja vakiintuvat osaksi uutta elinympäristöä. Näitä näemme sitten kasvamassa esim. asuinalueiden reunamilla, villiintyneillä vanhoilla asuinpaikoilla ja tienpientareilla.

Näistä selviytyjistä osa menestyy erityisen hyvin. Ne voittavat alkuperäislajit kilpailussa ja laajentavat elinpiiriään nopeasti.

Samalla ne aiheuttavat vahinkoa ekosysteemille, viljelykasveille, metsätaloudelle tai muulle elinkeinolle. Ne voivat aiheuttaa huomattavia taloudellisia vahinkoja tai olla jopa ihmisten tai eläinten terveydelle vaarallisia.

Näitä sanotaan sitten haitallisiksi vieraslajeiksi.

Piha kuntoon -verkkokurssi

mitä sanoo lait ja asetukset?

Haitallisista vieraslajeista voi siis todellakin olla haittaa, joko ihmisille tai luonnolle. Keskustelu ja säädökset eivät siis ole mitään huuhaata ja viherpiipertäjien hössötystä.

Suomessa vieraslaji asioita säädellään sekä EU:n tasolla että kansallisin määräyksin.

Kansallinen vieraslajistrategia tehtiin Suomessa jo vuonna 2011. Siinä määriteltiin termit, uhat ja tavoitteet.

Tuolloin listalle päätyi 157 haitallista vieraslajia, joista yli 100 on maa- ja metsätalouden vieraslajeja. Niiden haitta kohdistuu siis etupäässä maa- ja metsätalouden elinkeinoihin, vaikka osa onkin ainakin paikallisesti uhka myös luonnolle.

Vieraslajilaki ja -asetus tulivat voimaan 2016. Niiden lisäksi vieraslajeja käsitellään lukuisissa muissakin laeissa.

Varsinaiset haitalliset vieraslajit on sitten lueteltu EU:n vieraslajiluettelossa sekä kansallisessa luettelossa. 

 

Näillä listoilla olevia lajeja ei saa maahantuoda, myydä, kasvattaa tai pitää hallussa.

Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä ja millaisia rangaistuksia määräyksen rikkomisesta voi seurata, on pikkasen vielä hämärän peitossa.

Periaatteessa maanomistaja voidaan velvoittaa esim. uhkasakon nojalla hävittämään listan kasvit mailtaan. Tai se voidaan tehdä pakolla, maanomistajan kustannuksella tietysti.

Mutta tapahtuuko näin oikeasti, se jää nähtäväksi. Tiettävästi toistaiseksi ei mitään uhkasakkoja ole yksittäisille pihanomistajille määrätty.

auringontahti logo

Kasvaako sinun puutarhassasi vieraslaji?

No ihan takuulla kasvaa! Ja hyvin mahdollisesti myöskin joku tarkkailtavaksi, ehkä jopa haitalliseksi luokiteltu.

Voit vaikka tarkistaa tästä, löytyykö pihaltasi jokin näistä:

  • Amerikanhorsma
  • Vaalea-amerikanhorsma
  • Etelänruttojuuri
  • Isotuomipihlaja
  • Japanintatar
  • Jättitatar
  • Jättipoimulehti
  • Hörtsätatar
  • Jättipalsami
  • Lännenpalsami
  • Rikkapalsami
  • Kaukasianjättiputki
  • Persianjättiputki
  • Armenianjättiputki
  • Kanadanpiisku
  • Korkeapiisku
  • Isopiisku
  • Karhunköynnökset
  • Komealupiini
  • Kurtturuusu (perusmuoto)
  • Paimenmatara; piennarmatara
  • Pajuasteri
  • Terttuselja
  • Hukkakaura
  • Rikkanenätti
  • Pilvikirsikka
  • Punalehtiruusu
  • Silkkiunikko
  • Siperianpihta

No, pitääkö ne sitten nyt heti paikalla hävittää? Myrkyin ja kaivinkonein? Ei tarvitse.

Kannattaa muistaa, että listoilta löytyy myös mm. kissa ja kani. On niitä silti ihan lupa lemmikkinä pitää, kunhan ei päästä niitä luontoon villiintymään.

Vain ne lajit, jotka on mainittu joko EU:n listalla tai kansallisella listalla on niitä, joiden hävittämistä kannattaa ainakin harkita. 

EU:n vieraslajiluetteloon kuuluvia haitallisia vieraita kasvilajeja ovat esimerkiksi:

Afrikanvesihäntä Lagarosiphon major
Arabiansulkahirssi Pennisetum setaceum (Cenchrus setaceus) (2017 lähtien)
Armenian-, kaukasian- ja persianjättiputki Heracleum sosnowskyi, H. mantegazzianum (2017 lähtien), H. persicum
Isoärviä Myriophyllum aquaticum
Jättipalsami Impatiens glandulifera (2017 lähtien)
Keltamajavankaali Lysichiton americanus
Lautta- ja loikorusolehti Ludwigia grandiflora, L. peploides
Mesisilkkiyrtti Asclepias syriaca (2017 lähtien)
Pilvisutilatva Baccharis halimifolia
Purppurakudzu (kudzupapu) Pueraria montana var. lobata
Sumasammakonputki Hydrocotule ranunculoides

Suomen kansallinen lista on päivittymässä (samoin kuin vieraslajiasetus) vielä tämän vuoden aikana. Tällä hetkellä voimassa olevalla listalla on tutuista puutarhakasveista vain kaukasianjättiputki.

Vuoden 2019 alusta voimassa olevalle listalle tulee lisäksi:

Alaskanlupiini Lupinus nootkatensis
Hamppuvillakko Jacobaea cannabifolia (Senecio cannabifolius)
Tarhatatar (hörtsätatar) Reynoutria × bohemica
Japanintatar Reynoutria japonica, pl. neidontatar Reynoutria compacta
Sahalinintatar (jättitatar) Reynoutria sachalinensis
Kanadanvesirutto Elodea canadensis
Komealupiini Lupinus polyphyllus
Kurtturuusu Rosa rugosa, pois lukien tarhakurtturuusut Rosa Rugosa -ryhmä
Lännenpalsami Impatiens capensis

 

Mitä listan lajien osalta pitäisi tehdä?

Jos mahdollista, ne kannattaa pihastaan hävittää. Mutta tärkeintä on kuitenkin:

  • poista kuihtuvat kukinnot, jotta siemenet eivät pääse kehittymään ja leviämään
  • älä koskaan vie pihastasi kitkentäjätteitä tai juurakoita mihinkään pellon pientareelle, ojiin tai metsän reunaan, vaan hävitä ne piha-alueella esim. kompostoimalla
  • poista lähialueelta sinne mahdollisesti nousevat puutarhakasvien taimet heti ne havaitessasi

On hyvä muistaa, että minkään puutarhakasvin ei saa antaa levitä luontoon. Ihan riippumatta siitä, onko sitä mainittu jollain listalla vai ei.

”Vieraslajin ympäristöön päästämisen kielto: Vieraslajia ei saa pitää, kasvattaa, istuttaa, kylvää tai muulla vastaavalla tavalla käsitellä siten, että se voi päästä ympäristöön.”

(Laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta 3§)

Piha kuntoon -verkkokurssi

Mitä haittaa vieraslajeista on?

Jättiputken haitallisuus lienee kaikille selvä. Se todellakin valtaa alueita ja lisäksi vielä aiheuttaa kivuliasta ihottumaa ihmisille ja eläimille.

Nyt kun listalle on tulossa myös monissa puutarhoissa kasvavat kurtturuusu ja komealupiini, keskusteluissa näkee aika usein vastaväitteitä:

”Miksi lupiinit pitäisi tienvarsilta hävittää, kun ne ovat niin paljon kauniimpia ja näyttävämpiä kuin jotkut pujot, kultapiiskut tai koiranputket?”

”Ainahan niitä uusia kasveja on tullut ja vanhoja hävinnyt, se on ihan luonnollista. Miksi siitä pitäisi nytkään huolestua?”

”Minä saan kasvattaa pihassani mitä lystään, se ei kuulu kellekään muulle!”

”Meillä on kasvanut nämä jo vuosia, eikä ole mihinkään levinneet! Pelkkää viherpiipertäjien vouhotusta taas!”

 

Vieraslajeihin pätee sama juttu kuin paljon puhuttuun ilmastonmuutokseen: ilmiö itsessään ei ole mikään uusi, sen nopeus on. Ja juuri sen nopeuden syynä olemme me ihmiset.

Luonto on aina muutoksessa, mutta kun se on luonnollisen hidas, eliöt ehtivät sopeutua siihen. Evoluutiohan ei suinkaan ole mikään historiassa tapahtunut juttu, vaan käynnissä aktiivisena ympärillämme koko ajan!

Kun me tuomme kasveja maapallon toiselta puolelta ja päästämme ne leviämään luontoon, emme jätä muille mitään mahdollisuuksia.

Ne eivät ehdi reagoida ja kehittää puolustusta yllättäen massiivisena vyöryvää uutta uhkaa vastaan.

Vaikka emme esim. lupiinia voisi enää kokonaan hävittää, voimme torjunnalla kuitenkin hidastaa sen leviämistä. Näin annamme kotoperäisille eliöille lisää aikaa sopeutua muutokseen.

No mitä siitä, jos joku kotimainen laji häviää ja uusi tulee tilalle?

Ekosysteemi on hyvin monimutkainen ja herkästi haavoittuva. Seuraukset lajien häviämisestä tai uusien tulosta voivat olla täysin arvaamattomat.

Voi esim. käydä niin, että jonkin kasvituholaisen vihollinen tarvitsi juuri sitä kadonnutta alkuperäislajia lisääntyäkseen. Kun se häviää, tuholaiset pääsevätkin lisääntymään estoitta. Tästä seuraa helposti torjunta-aineiden käytön lisääntymistä, joka puolestaan voi tuoda tullessaan jälleen uusia ongelmia.

Saattaa myös olla, että jokin kasvi olisi ollut villipölyttäjille elintärkeä ja sen korvannut vieraslaji ei niille sovellukaan korvikkeeksi. Kun pölyttäjät vähenevät, vähenee myös meidän ruokamme, sillä iso osa viljelykasveistamme tarvitsee pölyttäjiä.

Nämä vaikutukset tuntuvat lopulta myös siellä jokaisen kotipuutarhassa. Ihminen ja luonto ei ole mitään vastakkaisia asioita, vaan me olemme osa sitä luontoa, jota tässä suojellaan.

Siksi tämä ei voi olla kenenkään yksityisasia tai valintakysymys.

Mitä ”pahaa” tekee lupiini?

Lupiini on ns. maanparantajakasvi. Se viihtyy erinomaisesti vähäravinteisessa ja karussa maassa. Se pystyy sitomaan ilmasta typpeä ja muokkaa vahvalla juuristollaan maata syvältä. Sen rehevä kasvusto tuottaa maahan runsaasti eloperäistä ainesta, joka taas lisää multavuutta.

Suomalainen maaperä on luonnostaan karua, vähäravinteista ja vähämultaista. Meidän monet kasvilajimme ja niistä riippuvaiset eliöt ovat juuri tällaiseen sopeutuneet. Esimerkkeinä nyt vaikkapa ketoneilikka, ahomansikka, ketohanhikki, päivänkakkara ja monet kellokukat. 

Kun lupiini tulee tällaiselle alueelle, se voittaa mennen tullen nämä kotimaiset lajit kilpailussa. Sen lisäksi se muokkaa maata pysyvästi. Se muuttuu multavammaksi, ilmavammaksi ja ravinteikkaammaksi.

Tällaisessa multavassa maassa puolestaan viihtyvät sitten monet puutarhojen tutut rikkakasvit: nokkonen, vuohenputki, juolavehnä, pujo jne. Maanparannuksen myötä lupiinin kilpakumppanit siis vaihtuu ja enemmin tai myöhemmin se itse jää kilpailussa toiseksi. 

Pitkällä tähtäimellä emme siis saa koiranputkien sijaan teiden varsille värikästä lupiinia, vaan sinne tulee reheviä nokkos-, vuohenputki-, pujo- ja juolavehnäkasvustoja! Ja jos ei asiaan puututa, lopulta rehevästä maasta pitävät puuvartiset valtaavat alueen.

Lupiini onkin malliesimerkki siitä, mitä vieraslajien valloilleen pääseminen voi aiheuttaa!

lupiinipelto

Auta alkuperäiskasveja kilpailussa

Henkilökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä, että kannustus ja neuvonta toimivat tällaisia kieltolistoja paljon paremmin!

Sen sijaan, että kehotetaan vain taisteluun vieraslajeja vastaan, voitaisiin opastaa ihmisiä kestävään ja suomalaista luontoa kunnioittavaan pihanhoitoon.

Yksi osa ongelmaa on elintilan häviäminen alkuperäisiltä lajeiltamme. Puutarhat perustetaan kalkitulle ja ravinteikkaalle mullalle, peltoja ja metsiä lannoitetaan, joka paikan tulee olla hallittu ja ”siisti”.

Sinäkin voit auttaa luonnonkasveja selviytymään loppujen lopuksi hyvin helpoin ja rennoin konstein:

  • Suosi suomalaisia alkuperäiskasveja pihasi istutuksissa. 
  • Anna nurmikon lajiston monipuolistua luonnonkasveilla, äläkä kitke niitä pois. 
  • Jätä pihassasi tilaa ”rikkaruohoille”, edes pihan reunamilla.
  • Perusta johonkin kulmaan vaikka pienikin niitty tai keto.
  • Rakenna puutarhasi sen ympäröivän luonnon ehdoilla, älä koita muuttaa kuivaa kosteaksi tai karua reheväksi.
  • Vältä kaikenlaisten myrkkyjen ja kemikaalien käyttöä pihallasi.

On ikävää, että lupiinit valtaavat ne niittykasvien viimeiset turvapaikat, tienpientareet. Mutta vielä ikävämpää minusta on se, että ne ovat niitä viimeisiä turvapaikkoja! 

Me itse olemme ajaneet ne niitty- ja ketokasvit sinne tienpientareille pihoistamme ja pelloiltamme, jonne ne oikeasti kuuluisivat.

On aika nurinkurista osoittaa syyttävällä sormella vieraslajeja alkuperäislajien tuhoamisesta ja sitten lähteä roundup-purkin ja rikkaruohoraudan kanssa tuhoamaan niitä samoja alkuperäislajeja omalta pihalta.

Pihamme on aina osa ympäröivää luontoa ja tämä pitää ottaa huomioon.

Pidetään ne puutarhakasvit siellä omalla tontilla ja annetaan alkuperäisten luonnonkasviemme vallata lisää tilaa, sieltä pihastakin.

Se on loppujen lopuksi meidän kaikkien etu!

Piha kuntoon -verkkokurssi

Kommentoi helposti Facebook profiililla!

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: