Pihaprojekti – vanhan puutarhan kunnostus, osa 2

Jaa tästä hyvät jutut kavereillekin!
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  

Jatketaanpa sitten vanhan puutarhan kunnostusprojektia!

Ekalla viikolla siistittiin pihan rajat, leikattiin pihan pensaita ja puita ja istutettiin uusia kasveja. Nyt jatketaan sitten perennapenkkien kunnostuksen ja nurmikon parissa. 

Ensimmäisen osan tästä 2-osaisesta vanhan puutarhan kunnostus artikkelista pääset lukemaan tästä.

Vanha piha

Perennapenkit

Perennapenkeistä tärkein ja eniten näkyvä on oleskelualueen ympärillä. Se kiertää luonnonkivisen maakellarin sisäätulolta sen reunaa pitkin keinun taakse. Siellä penkkiä varjostaa useampi vaahtera sekä iso koivu. Penkissä on siis sekä aurinkoisia että varjoisia kohtia. 

Koko penkki on reunustettu erikokoisilla luonnonkivillä ja se on selkeästi koholla nurmen tasosta.

Edelliset asukkaat olivat levitelleet istutuksiin reippaasti hevonlantaa vuosittain. Nykyiset jatkoivat eloperäistä lannoittamista levittämällä penkkeihin kompostia. Lisäksi penkkeihin päätyi joka vuosi isot määrät lehtiä pihan puista.

Maa olikin siksi aivan erinomaisessa kasvukunnossa. Muhevaa, elävää ja matojen ilmastoimaa. Perennat voivat hyvin tällaisessa maassa, mutta toisaalta niinpä voivat myös vuohenputket, voikukat ja juolavehnäkin!

Onneksi nykyiset asukkaat olivat penkkejä useamman vuoden tutkailleet ja tiesivät edes vähän, mitä perennoja sieltä pitäisi löytyä. Vuohenputkien ja heinien seasta  löytyikin:

  • herttavuorenkilpeä
  • päivänliljaa
  • saksankurjenmiekkaa
  • suomenröyhytatarta
  • rohtoraunioyrttiä
  • isotöyhtöangerova
  • kalliokoieloa
  • kevätvuohenjuurta
  • kuunliljoja
  • valkonarsisseja
  • idänsinililjaa
  • varjoliljoja
  • ruskoliljoja

Lisäksi penkissä kasvoi kaksi happomarjaa, punalehtinen purppurahappomarja ja vihreälehtinen japaninhappomarja. Melkoinen kasvikokoelma, mutta silti penkissä oli suuria vuohenputken valtaamia laikkuja.

Perennapenkki ennen kunnostusta
Varjoisa perennapenkin osa ennen kunnostusta.

Penkki kunnostettin pätkä kerrallaan nostamalla kaikki kasvit isolla paakulla ylös. Maa putsattiin huolella rikkakasveista, perennapaakut jaettiin ja istutettiin takaisin penkkiin.

Ainut paikoilleen jäänyt perenna oli valtava isotöyhtöangervo, jota en nähnyt tarpeelliseksi ruveta ylösnostolla kiusaamaan. Happomarjat vain siistittiin leikkaamalla.

Jakotaimilla saatiin koko penkki hyvin täyteen, aukkoja ei enää paljoa jäänyt. Idänsinililjoja sekä narsisseja istutettiin lisää, sillä ne olivat koko pihan kaunistus keväällä. Ne levisivät penkistä viereiselle nurmikolle kuin värikäs vesiputous keltaisten, villien käenkaalien sekaan.

Vinkki: Vanhaa puutarhaa kannattaa ehdottomasti seurailla ensin vähintään yhden kesän ajan ennen isompaa kunnostusta. Eri vuodenajat paljastavat aarteita, joita et mitenkään pysty täysin tuntemattomasta penkistä erottamaan. Jokin perenna saattaa paljastua vaikkapa vain yhdestä kukasta, joka juuri tiettyyn kesän vaiheeseen ja tietyssä valossa heinien ja rikkojen seasta pääsee kurkkaamaan. Tällaiset aarteet voit sitten merkitä vaikka tikulla muistiin, jotta löydät ne myöhemmin kunnostusvaiheessa.

 

Seuraava vuosi:

Kun perennojen vanhat juuripaakut oli jaettu isoiksi lohkoiksi, suurin osa innostui jo ensimmäisenä kesänä kukkimaan runsaasti. Pienemmiksi paakuiksi jakamalla olisi toki saatu enemmän kasveja, mutta toisaalta jakotaimet olisivat olleet silloin pienempiä ja vaatineet enemmän huolenpitoa ensimmäisenä kesänä.

Vuorenkilpien vanhat lehdet ruskettuivat odotetusti, mutta uutta kasvua tuli reippaasti tilalle. Iirikset (saksankurjenmiekat) tyytyivät ensimmäisenä kesänä kasvattamaan vain lehtiä, mutta kukkivat kyllä runsaasti jo parin vuoden päästä.

Ikävämpi yllätyskin seuraavana kesänä pihaan ilmaantui; liljakukko. 

Sitä ei tässä pihassa oltu ennen nähty, nyt annoin ohjeet sen hävittämiseen. ”Tarkista nämä varret päivittäin ja kerää punaiset kuoriaiset pois.” Myrkkyjä ei pihalle haluttu levittää.

Nyppiminen riittikin hyvin: muutama vuosi liljakukkoja piti keräillä, nyt ne ovat pysyneet poissa jo monta vuotta.

 

Yksi hauska yksityiskohta perennapenkkien kunnostuksesta on pakko kertoa: 

Penkkiä kunnostaessa talon asukkaat kertoivat, että penkissä oli kasvanut myös kulleroa toisen happomarjan kupeessa. Sitä ei tosin ollut moneen vuoteen enää näkynyt, ei ainakaan kukkia. Näin mielestäni kulleromaisia lehtiä penkkiä tyhjentäessä, joten pistin ne talteen ja istuttelin huolellisesti takaisin penkkiin.

Seuraavana kesänä sitten seurasimme taimien kasvua ja odottelimme nuppuja ja kukintaa.

Kesän kuluessa paljastui, että kyse oli sittenkin hyvässä maassa harvinaisen rehevästi kasvavista rönsyleinikeistä, joiden kitkemisessä piikkisen pensaan alta olikin sitten oma hommansa! Näin sitä ammattilainenkin joskus hairahtuu…

Kunnostettu perennapenkki
Kunnostettu penkki ensimmäisenä keväänä.

Lisätietoa: Vanhan perennapenkin kunnostus

Verkkovalmennus vanhan puutarhan kunnostukseen


Nurmikko

Pihan nurmikkoa oli leikattu kesäisin, niin usein kun oli keretty. Asukkaat kokivat kuitenkin vähän ikäväksi, että aina kun mökiltä tuli jonkin asian hoitamaan kaupunkiin, ensimmäisenä pihassa odotti ylipitkä nurmikko. 

Aluksi pohdittiin, pitäisikö nurmi perustaa kokonaan uusiksi? Siellä oli kyllä paljon paljaita laikkuja, sammalta, rikkakasveja, kuoppia ja kumpareita, eli virallisten ohjeiden mukaan uusiminen olisi ollut tarpeen.

Mutta, mutta… uuden nurmikon hoito ei kuitenkaan käytännössä olisi yhtään entistä helpompaa, jopa päinvastoin. Sitä pitäisi leikata vielä useammin, lannoittaa, kastella poutajaksoilla jne. Eli tässä tapauksessa nurmikon uusiminen ei oikeasti korjaisi sitä ongelmaa, jonka asukkaat nurmikossa kokivat. Heitä ei rikkaruohot tai sammaleet haitanneet yhtään. 

Nurmikon kevättyöt

 

Aloin miettiä vaihtoehtoja, nurmen eri alueita tarkemmin tutkien. Päädyimme muokkaamaan nurmesta ns. luonnonnurmikon.

Kun tutkin nurmikon kasvillisuutta tarkemmin, sieltä löytyi mm. pihatatarta, ratamoa ja pihasauniota. Siihen oli siis jo alkanut muodostua pihaketo. Jotta alueen leikkaaminen olisi jatkossa helpompaa, epätasaisuudet tasoitettiin ja samalla poistetiin ruohonleikkurissa kolahtelevia kiviä.

Kasvillisuutta monipuolistettiin istuttamalla muutamia ketokasvien taimia, mm. maahumalaa.

Hoito-ohjeeksi annoin, että leikataan entiseen malliin, mutta normaalia korkeammalta, jotta ketokasvit pääsisivät leviämään. Alussa olisi myös hyvä, jos kukkivia kasveja vähän väistelisi ja jättäisi ne siementämään.

Varjoisammassa paikassa sammaloitunut nurmi päätettiin jättää sammaleen valtakunnaksi. 

 

Seuraava vuosi:

Olin varoitellut talonväkeä, että näin luonnonmukaisesti nurmea muokatessa pitää olla kärsivällinen. Kaiken peittävää, tasaista kasvustoa joutuu todennäköisesti odottamaan useamman vuoden.

Seuraavana kesänä nurmikko palkitsi ehkä parhaiten kaikista uudistuksista! Kasvillisuus peitti kituliaat alueet jo yhdessä kesässä!

Pihan reunalle oli perustettu pieni niittyalue siemenkylvöillä ja istuttamalla siihen hieman korkeampia niittykasveja. Tälle alueelle olin antanut ohjeeksi, että heinäkasvustoa leikataan valikoiden niin, että istutetut taimet ja kukkivat kasvit saavat jäädä siementämään. Tällä alueella heinän niitto ei kuitenkaan toiminut ihan odotetusti: kukkien sijaan alueella levisikin sammalkasvusto. Tästä ei kuitenkaan oltu pahoillaan, vaan päätettiin antaa luonnon muovata alueet vapaasti. Jos parhaiten viihtyy sammal, olkoon sitten niin!

Nurmikoita ajettiin hieman normaalia korkeammalla tasolla alkukesästä kerran viikkoon, loppukesästä joka toinen viikko. Tämä oli sopiva leikkuutahti, jolla luonnonkasvit ehtivät hyvin levitä, mutta heinät eivät venyneet liian pitkiksi.

Kun asukkaat olivat mökillä, kävin minä hoitamassa leikkuun. Alussa on tärkeää, että nurmea leikataan säännöllisesti. Näin heinät eivät saa ylivaltaa, vaan ketokasvit pääsevät leviämään.

Myöhemmin leikkuuvälejä voidaan jo hieman pidentääkin ilman, että nurmi kasvaa heinäpelloksi ja on leikkuun jälkeen sitten risuinen ja ruma.

Näkymä tielle
Nurmikko on jo ensimmäisen kesän lopulla paksu ja tiivis.

Lisätietoa: Nurmikko kolmella eri tavalla


Asukkaiden palaute

Ostimme 1988 talon, joka oli peruskorjattu 1983.

Piha oli erittäin rehevä. Erityisesti arvostimme vanhoja omenapuita, marjapensaita, unkarinsyreeniaitaa, ryöppynä kukkivia juhannusruusuja ja pihan keskellä kasvavaa valtavaa jalosyreeniä.

Teimme mitä osasimme. Joskus onnistuen, mutta useammin epäonnistuen. Vuosien mittaan piha alkoi ränsistyä.

Olimme saaneet puolivillin puutarhan, jossa monet pensaat alkoivat kaljuuntua, nurmi alkoi olla kulunutta ja kaitsematta kasvaneet omenapuut ja pensaat muodostivat paikoin melkein läpipääsemättömiä ryteikköjä.

Yhteistyö Annan kanssa oli erityisen antoisaa siksi, että hän selosti työn kuluessa perusteellisesti, mitä oli tekemässä ja miksi. Hän teki uusia ehdotuksia luovasti sen suunnitelman pohjalta, joka yhteisesti oli hyväksytty.

Sekä suunnitelman tekemisen yhteydessä että työn edistyessä saimme runsaasti myös teoreettista tietoa kasveista, niiden elinolosuhteista ja hoidosta. Myös vanhoilla pihoilla kasvavien luonnonkasvien ja viljeltyjen kasvien historiasta saimme paljon uutta tietoa.

Anna oli perusteellisesti perehtynyt aiheeseensa, perehtyi siihen työn kuluessa koko ajan lisää ja osasi kertoa siitä kiinnostavasti.

Hän oli motivoitunut ja innovatiivinen. Ja hänen innostuksensa tarttui meihinkin, jotka olimme jo moneen kertaan menettäneet luottamuksemme omiin kykyihimme hallita yhä omapäisemmäksi käynyttä puutarhaa.

Olennaista oli, että alusta pitäen lähtökohtamme oli sama: vanhan pihan tunnelman ja ominaislaadun säilyttäminen ja uudistusten toteuttaminen tyyliin sopivasti. Pihan ei pidä meistä olla pikkutarkan hoidettu, vaan mahdollisimman vapaan näköinen. Helppohoitoisuus oli tärkeä näkökohta.

Lopputulokseen olemme erittäin tyytyväisiä. Jokaista menetettyä vanhaa puuta on luonnollisesti ikävä; niihin oli ehtinyt kiintyä. Mutta uudet puiden ja pensaiden taimet ja muut uudet ja uudistetut istutukset herätäävät iloista odotusta.

Pihamme perusasiat ovat kunnossa – puolivilli on kesytetty.

Tuula-Liina ja Mikko Varis
Kunnostetun pihan omistajat


Mitä pihalle kuuluu tänään?

Tein tämän pihan kunnostuksen puutarhuritutkintoni lopputyönä 2004. Tämän ison uudistuksen jälkeen olen saanut hoitaa pihaa joka kesä, mikä on ollut aivan mahtava juttu!

Olen päässyt näkemään miten muutokset ovat pihassa vaikuttaneet, ja myös voinut korjata virheitä, joita ei tietenkään voi koskaan pihahommissa täysin eliminoida.

Pieniä muutos- ja ylläpitokunnostuksia pihassa on tietysti tehty, mutta vastaavaa isoa projektia ei ole tarvinnut edes harkita.

Piha on mukautunut todella hienosti muuttuviin tarpeisiin ja toiveisiin. Vaikka kitkemisissä on välillä tullut taukoa, ei rikkaruohot ole päässeet ottamaan valtaa. Ongelma on korjattu parin tunnin kitkemisurakalla ja taas on siistiä!

Joitain täydennysistutuksia on tehty ja asukkaiden toiveiden mukaan lisätty tai vähennetty istutuksia. Pihasta on tullut helppohoitoinen, hallittava, rehevä ja luonnonmukainen, kuten asukkaat toivoivatkin. Pihan monimuotoisessa rehevyydessä viihtyy linnut ja siilit, sekä mittava määrä erilaisia hyönteisiä. 

Muutama vuosi sitten pihaan ilmaantui lehtokotiloita, joita ei koskaan aiemmin siellä ollut näkynyt. Sinä kesänä jätettiin piharakennusten takaa vuohenputket ja voikukat leikkaamatta.

Istutettuja kasveja maukkaamman ravinnon lisäämisellä pihan reunoille ja nähtyjen kotiloiden pois nyppimisellä tästäkin ongelmasta selvittiin täysin ilman myrkkyjä tai ansoja.


Onko sinulla vanha puutarha, joka kaipaisi kunnostusta?

Työleiristä Unelmien Puutarhaan -verkkovalmennuksessa autan sinua askel askeleelta kohti Unelmien Puutarhaa. Valmennus on kokonaispaketti, jossa edetään omien tarpeiden kartoituksesta suunnitteluun ja pihan mahdollisuuksien selvittämisestä perennapenkkien käytännön uudistustöihin.

Järjestän joka kesä vain yhden Työleiristä Unelmien Puutarhaan -verkkovalmennuksen, johon ilmoittaumisia otetaan vastaan vain maaliskuun ajan. Mukaan pääsee rajattu osallistujamäärä, sillä vaikka valmennusmateriaalit ovat verkossa, pakettiin kuuluu myös henkilökohtaista neuvontaa ja suunnittelua.

Klikkaa alta ja tutustu Työleiristä Unelmien Puutarhaan -verkkovalmennukseen tarkemmin!

 

Kommentoi helposti Facebook profiililla!

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: