Metsäpuutarhan ajatellaan usein soveltuvan vain koristekasveille, mutta oikeastaan se on alunperin ollut nimenomaan hyötykasvien viljlelyyn käytetty viljelytapa. Englanninkielinen termi ”forest gardening” tarkoittaa nimenomaan hyötymetsäpuutarhaa.

Metsää matkiva viljelytapa sopii erityisen hyvin monivuotisille vihanneksille, yrteille sekä hedelmäpuille ja marjapensaille. Perinteisille yksivuotisille kasvimaavihanneksille se on usein turhan varjoisa, mutta mikään ei toki estä tekemästä vihannestarhaa metsäpuutarhan aurinkoiseen reunaan!

Hyötymetsäpuutarha, kuten metsäpuutarha muutenkin, rakennetaan aina kasvupaikan olosuhteiden mukaan, mitään valmista kaavaa sille ei ole olemassa. Mutta käydään tässä artikkelissa läpi ne peruspilarit, joiden avulla sinäkin voit suunnitella pihaasi tuottavan ja kestävän hyötymetsäpuutarhan!

Hyötymetsäpuutarhan edut perinteiseen hyötytarhaan verrattuna

Tänä päivänä tiedetään, että monoviljely (paljon yhtä ja samaa kasvia) heikentää satoa, köyhdyttää maata, lisää tuholais- ja tautiriskiä ja vaatii huomattavasti enemmän hoitoa. Sekaviljely on kotipuutarhassa siksi ehdottomasti fiksumpi valinta. Sekaviljely tarkoittaa siis sitä, että maahan/ruukkuun/lavaan istutetaan tai kylvetään sekaisin erilaisia kasveja. Tämä hämää tuholaisia ja myös vilkastuttaa maaperäelämää huomattavasti.

Metsäpuutarha taas on sekaviljelyn pisimmälle viety muoto ja se muistuttaa eniten luonnollista ekosysteemiä. Siksi se on kestävin, helppohoitoisin ja ekologisin tapa kasvattaa myös hyötykasveja.

Hyötymetsäpuutarha tuottaa halutessasi sinulle syötävää ihan joka neliöllään. Verrattuna perinteisempää hyötytarhaan, jossa iso osa alueesta on nurmella tai katettuna jollain hakkeella, on maa huomattavasti tehokkaammassa käytössä hyötymetsäpuutarhassa.

Näin perustat hyötymetsäpuutarhan

 

1. Alueen valinta

Hyötymetsäpuutarhan voit perustaa ihan avoimelle pihalle, nurmikolle tai metsäiseen kohtaan puutarhassa.

Me aloitimme hyötymetsäpuutarhan rakentamisen alueelle, jota yhdeltä sivulta reunustaa isot puut ja metsä, jota on hoidettu niittynä ja jossa valmiiksi kasvoi joitain hedelmäpuita ja marjapensaita. Jos pihallasi on jo nyt hyötytarha alue, jossa on hedelmäpuita, marjapensaita ja muita hyötykasveja, helpointa on lähteä kehittämään siitä hyötymetsäpuutarhaa.

Jos alueella on valmiiksi tiheähkö metsä, sinne saadaan puutarhamaisuutta ja valoa yksinkertaisesti raivaamalla puustoa vähemmäksi. Hyvä nyrkkisääntö on, että isojen puiden latvat eivät saisi osua toisiinsa. Silloin valo pääsee ainakin ajoittain maahan asti eikä paikasta tule liian varjoisaa. Jotkut hyötykasvit viihtyvät myös puolivarjossa, erityisesti monet monivuotiset lehtivihannekset, mutta hedelmiä tai marjoja tuottavat kaipaavat usein enemmän valoa.

 

2. Pohjapiirroksen suunnittelu

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja tämä pätee myös hyötymetsäpuutarhaan. Jos piirtäminen tuntuu hankalalta, voit tehdä suunnittelua suoraan maastoonkin. Mutta täysin ilman suunnitelmaa tulee helposti ongelmia: puut tulee istutettua liian lähekkäin, valoa kaipaavat jäävät liian varjoon ja varjoa kaipaavat saattavat saada liikaa porotusta.

Meillä alue on suuri ja sen suunnittelu tehtiin ensin isoina linjoina ihan maastoa tutkien:

• tuonne reunaan tulee isoja puita ja niiden etelän puolelle marjapensaita
• tuonne istutetaan pienempiä puita sekä kapeakasvuisia pensaita, ja niiden alle monivuotisia vihanneksia
• tuohon aurinkoiseen reunaan laitetaan mansikkapenkki
• yksivuotisille tehdään kasvulavat samaan paikkaan, missä ennestäänkin on vihanneksia viljelty ja maa on siksi valmiiksi muhevaa ja ravinteikasta
• jo valmiina olevat kasvit saavat jäädä paikoilleen (vanha omenapuu, raparperipenkki, iso lipstikka jne.)

Tämän jälkeen yksityiskohtaisemmin suunniteltiin alue kerrallaan ja myös toteutusta on tehty ja tehdään alueittain. Tällä hetkellä isommat puut ja marjapuskat on pääosin istutettu sekä mansikkamaa perustettu, työn alla on tänä vuonna monivuotisten vihannesten alueen sekä lavatarhan perustamistyöt. Vanhan marjatarhan muokkaaminen osaksi hyötymetsäpuutarhaa on sitten se viimeinen osio projektista.

Yksi asia suunnittelussa on kuitenkin tärkeää muistaa: kulkuväylät. Sekä kasvien hoito että sadonkorjuu vaativat alueella kulkemista. Kun koko alueesta on tarkoitus saada kasvipeitteinen, ilman suunniteltuja kulkuväyliä joudut sitten tallomaan satokasveja! Ainakin pääväylistä kannattaa tehdä sen verran leveät, että mahdut sinne kottikärryn kanssa.

3. Kasvien valinta

Mitä syötävää hyötymetsäpuutarhassa voi sitten kasvattaa?

Erilaisia hedelmiä ja marjoja tietysti. Mutta myös varpukasveja, kuten puolukkaa ja mustikkaa, sekä köynnöskasveja kuten viinirypäleitä, humalaa tai köynnöspinaattia. Monivuotiset vihannekset maa-artisokasta lipstikkaan ja raparperista pinaattihierakkaan sopivat myös mainiosti hyötymetsäpuutarhaan. Ja tottakai mukaan kannattaa istuttaa syötäviä perennoja (tiesitkö, että esimerkiksi komeakuunlilja, rusopäivänlilja, vuohenkello ja isomaksaruoho ovat kaikki syötäviä vihanneskasveja?). Myös yrtit ja syötävät kukat löytävät paikkansa hyötymetsäpuutarhasta.

Suunnitellessasi kasvivalikoimaa, ajattele metsää. Metsähän on aina vahvasti kerroksellinen, sieltä löytyy isoja ja pienempiä puita, pensaita, ruohovartisia kasveja eri koossa sekä usein myös köynnöksiä. Maanpeitekasveja ei pidä unohtaa, metsäpuutarhassa ei ole paljasta maanpintaa ollenkaan.

Hyötymetsäpuutarhan kasvisuunnittelun voit tehdä se hyöty edellä. Valitse kasveja niiden tarjoaman hyödyn mukaan:

1. hedelmäpuita
2. marjapensaita
3. viiniköynnöksiä, köynnöspinaattia tai muita hyötyköynnöksiä
4. yrttejä ja lehtivihanneksia, syötäviä kukkia
5. syötäviä juuria ja mukuloita

Kasvisuunnittelussa on hyvä huomioida myös kasvien välisiä vuorovaikutuksia, eli allelopatiaa. Vaikka hyötymetsäpuutarhasta onkin kyse, sinne voi vallan mainiosti istuttaa myös koristekasveja, jos niistä on jotain muuta hyötyä. Erityisesti pölyttäjäystävälliset kasvit kuuluvat ilman muuta myös hyötymetsäpuutarhaan.

Tee sopivista kasveista lista ja valikoi sieltä tasaisesti eri tyyppisiä, eri kokoisia ja paikan kasvuoloihin sopivia kasveja.

4. Maanmuokkaus, peruslannoitus

Jos teet hyötymetsäpuutarhaa jo olemassa olevaan metsään, maanmuokkausta kannattaa tehdä vain niille alueille, joihin jotain olet istuttamassa. Jätä mahdollisimman paljon maata koskematta, jotta olemassa oleva kasvillisuus ei kärsisi.

Kannattaa tutkia alueella jo olevaa kasvillisuutta myös sillä silmällä, että mitä se kertoo kasvupaikasta ja maan laadusta. Jos vaikkapa jossain kohtaa kasvaa puolukkaa, maa on todennäköisesti siinä mainio myös esim. pensasmustikalle tai pensaspuolukalle.

Jos taas lähdet tekemään hyötymetsäpuutarhaa nurmikolle tai muuhun ”tyhjään paikkaan”, kannattaa maa muokata koko alueella. Tähän työhön kannattaa mieluiten ryhtyä niin, että paikka on sitten keväällä valmis istutuksille. Toki elo-syyskuussa voit vielä hyvin istuttaakin kasvit, jolloin ne ovat sitten valmiina kasvuun heti kevään tullen.

Hyötymetsäpuutarhaan istutetaan monivuotisia kasveja, joten maanmuokkausta ei tarvitse tehdä kuin kerran. Ja siksi se kannattaakin tehdä kunnolla! Käännä maa, poista isommat rikkaruohojuurakot, kuohkeuta myös pohjamaa. Jos maan laatu on arvoitus, teetä viljavuusanalyysi. Sen perusteella tiedät, tarvitaanko kalkitusta tai lannoitusta.

Peruslannoittamiseen suosittelen kompostimultaa, bokashimultaa tai pitkävaikutteisia orgaanisia lannoitteita. Maata muokatessasi muista, että nyt tehdään kasvualustan pohjaa, jonka pitää kestää vuosikymmeniä muokkaamatta!

5. Kasvien istutus ja kylväminen

Elokuu on ehdottomasti suositeltavin kuukausi taimien istutukseen, mutta toki se onnistuu keväälläkin. Alkukesän istutuksia joutuu vain useammin kastelemaan.

Taimet voit hankkia mistä löydät, mutta muista ostaa kotimaisia taimia! Ulkomaisten taimien kestävyys on heikompi ja lisäksi saatat tuoda niiden mukana alueelle tuholaisia tai tauteja, joille täkäläisillä kasveilla ei ole vastustuskykyä. Hyötymetsäpuutarhaa perustaessa tämä on erityisen tärkeää, sillä tavoitteena on ekosysteemi, joka pitää itse huolta itsestään. Jos joudut torjuntatoimiin, se vahingoittaa koko alueen tasapainoa.

Monivuotisia vihanneksia voit ostaa taimina tai myös kylvää itse. Monet niistä kaipaavat kylmäkäsittelyn itääkseen, joten suosittelen syyskylvöä. Kannattaa kasvattaa taimet ensin ruukuissa ja istuttaa sitten vasta paikalleen. Suoraan maahan kylväminenkin voi onnistua, mutta pikkutaimilla voi olla liikaa haastetta kilpailla muiden kasvien kanssa. Esikasvattamalla taimet annat niille paremmat onnistumisen edellytykset.

 

6. Hyötymetsäpuutarhan vuosittainen hoito

Alkuvuosina tarvitaan tietysti jonkin verran kitkemistä ja kastelua. Tätä urakkaa voit helpottaa käyttämällä katteita paljaan maan päällä, jolloin rikat eivät kasva niin raivolla ja kosteuskaan ei niin herkästi haihdu. Pidemmän päälle hyötymetsäpuutarhan hoito on kuitenkin helppoa, lähinnä tarkkailua ja sadonkorjuuta.

Lisää vuosittain kompostimultaa ja/tai orgaanista katetta maahan maaperäeliöiden ravinnoksi, niin ne pitävät huolta maan kunnosta. Älä poista lakastuneita kasveja, vaan anna niiden maatua paikalleen. Sadonkorjuussa poistamasi ravinteet voit korvat lisäämällä vähän extraa orgaanista lannoitetta tai kompostimultaa.

Leikkaa puita ja pensaita tarvittaessa. Kuivia oksia voit poistaa milloin vain, hoitoleikkaukset kannattaa tehdä nuorille puille keväällä ja muille sadonkorjuun jälkeen elo-syyskuussa.

Jos hyötymetsäpuutarhaan ilmaantuu kirvoja tai joku nakertaa lehtiin reikiä, odota ja tarkkaile. Älä panikoi! Monimuotoisessa ympäristössä tuholaisten vihollisetkin viihtyvät ja tulevat kyllä pitämään tuholaiskannat kurissa. (Tästä poikkeuksena toki haitalliset vieraslajit, kuten espanjansiruetana, jonka torjuntaan on syytä tarttua heti.)

Muista, että toimivassa ekosysteemissä kuuluukin aina olla myös jonkin verran tuholaisia.

Jos torjut aina tuholaiset heti ne nähdessäsi, ei niiden luontaisille vihollisille riitä ravintoa ja tulet samalla torjuneeksi nekin. Jos ja kun sitten tulee se vuosi, kun tuholaisten kannat kasvavat voimakkaasti esimerkiksi otollisen talven takia, ei niitä vihollisia yhtäkkiä mistään tupsahda avuksesi. Silloin sinun pihallasi voi ehtiä tapahtua isoakin tuhoa. Mutta puutarhassa, jossa ei torjuntaa ole tehty, luontaisten vihollisten kannat kasvavat nopeasti ja pystyvät pitämään nopeastikin kasvavat tuholaiskannat kurissa.